Yle uutiset

Tilaa syöte syöte Yle uutiset
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 6 s sitten

Pyörätiellä voi uhata odottamaton vaara – Liikennettä vaarantavia esteitä yllättävän paljon

Su, 08/19/2018 - 21:54

Aamulehti kertoi tänään läheltä piti tilanteesta, jossa äiti ja poika olivat ajaa polkupyörillä pyörätien yli viritettyyn kuormausliinaan Porissa. Helsingissä pyöräilijä loukkaantui heinäkuun lopulla ajettuaan lippusiimaan, jolla oli katkaistu pyörätie työmaan kohdalta. Erilaiset pyöräteitä katkovat viritelmät ovat yleisiä ja saattavat olla pyöräilijöille erittäin vaarallisia. Ilkivaltaisia ansoja kuitenkin on onneksi vähän.

Porin tapaus vaikuttaa ilkivaltaiselta. Pyöräliiton vt. toiminnanjohtaja Otso Kivekäs muistaa ilkivaltaisia ansoja kymmenen vuoden ajalta tätä ennen vain yhden, mutta näkemys niistä on yksiselitteinen.

– Ne ovat ehdottoman lainvastaisia ja hengenvaarallisia, kuittaa Kivekäs.

Helsingin poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja Dennis Pasterstein on samoilla linjoilla ja huomauttaa, että esimerkiksi rikoslaista löytyy pykälä vaaran aiheuttamisesta, joka voi tulla tällaisissa tapauksissa kysymykseen. Pelkästä esteen asettamisesta voi saada rangaistuksen vaaran aiheuttamisesta, ja jos joku esteessä vahinoittaa itsensä, on kysymys pahoinpitelystä tai vamman tuottamuksesta, Sanoo Pasterstein.

Myös tieliikennelaissa kielletään laittamasta liikenneväyälle mitään mikä voi haitata tai vaarantaa liikennettä, Pasterstein huomauttaa.

– Tässä on velvoite myös siihen, että jos joku huomaa tällaisen, niin hän ei saa jättää sitä siihen vaan on ryhdyttävä toimiin vaaran poistamiseksi, ja jos se on mahdotonta, niin vähintään ilmoittaa esteestä poliisille, sanoo Pasterstein.

Pastersteinin mukaan vaarallisten esteiden laittaminen pyöräteille tai esimerkiksi lenkkipoluille voi olla harkitsematonta pilaa, mutta erittäin vaarallista. Pyöräillessä ja myös lenkkeillessä vauhti voi olla sen verran kova, että varsinkin pimeässä huonosti havaittavaan esteeseen törmääminen voi olla kohtalokasta.

Työmaiden väliaikaisjärjestelyt usein puutteellisia

Ilkivaltaisia esteitä paljon yleisempiä ovat työmaiden kohdilla tehtyjen järjestelyjen aiheuttamat vaarat.

Pasterstein huomauttaa, että esimerkiksi jo Helsingissä on tuhansia kaivuulupia vuodessa. Joukkoon mahtuu kaikenlaista ja valvottavaa on paljon. Valvonta kuuluu ensisijassa kunnille, mutta tarvittaessa myös poliisi puuttuu epäkohtiinin, sanoo Pasterstein.

Myös Kivekkään mukaan työmaiden järjestelyt ja niiden merkitseminen vaihtelevat huomattavasti. Hän huomauttaa, että esimerkiksi Helsingissä tapahtuneessa lippusiimaonnettomuudessa oli ilmeisesti kysymys luvattomasta pyörätien katkaisusta, joka kaiken lisäksi oli tehty huonosti havaittavalla lippusiimalla.

Virallisesti kevyen liikenteen järjestelyille on oltavat luvat, mutta luvallistenkin järjestelyjen ongelmana on Kivekkään mukaan se miten määräyksiä noudatetaan. Myös tilapäisjärjestelyjen merkinnät ovat usein puutteellisia. Kiireen tai huolimattomuuden seurauksena voi syntyä vaarallisia ratkaisuja eikä järjestelyjen säilymistä kunnossa välttämättä seurata. Isoilla ja pitkään jatkuvilla työmailla järjestelyt saattavat ajan kuluessa sekaantua pahastikin, sanoo Kivekäs.

Chileläinen Francisco Moreno säästi rahaa ja otti lainaa päästäkseen opiskelemaan Suomeen – ihmettelee sitä, miksi yli kymppitonnin lukuvuosimaksu pitää maksaa kerralla

Su, 08/19/2018 - 21:08

Syvä huokaus. Chileläinen Francisco Moreno oli viime syksynä ensimmäisiä ulkomaalaisopiskelijoita, joita lukuvuosimaksu-uudistus kosketti.

32-vuotias Moreno opiskelee nyt toista vuotta Helsingin yliopistossa kansainvälisen politiikan ja viestinnän maisteriohjelmassa.

Syvä huokaus ei johdu, etteikö Moreno olisi tottunut lukuvuosimaksuihin. Myös Chilessä opiskelu on maksullista.

Suomessa lukuvuosimaksu maksetaan kuitenkin könttäsummana, joten Morenon täytyi hankkia vaadittava summa kasaan jo ennen lukukauden alkua.

Morenon tutkinto-ohjelmassa yksi lukuvuosi maksaa 13 000 euroa, mutta todellisuudessa kulut nousevat Suomessa asuessa korkeammaksi.

– On ollut vaikeaa, kyllä niin voi sanoa. Olen laskenut, että kokonaisuudessaan minulla kuluu noin 50 000 euroa tähän. Kun miettii, paljonko se tekee per kuukausi, niin onhan se iso määrä rahaa, Moreno toteaa.

Hän ei saanut apurahaa, eikä hänen perheensä avusta maksuissa. Moreno on koettanut säästää rahaa ja ottanut lainaa.

– Järjestelmä ei ole yhtään joustava. Olisi helpompaa, jos maksun voisi maksaa esimerkiksi kolmessa osassa tai kuukausi kerrallaan, kuten useissa muissa maissa.

Apurahan pitäisi olla juuri se, joka auttaa ulkomaalaisopiskelijoita varallisuudesta huolimatta opiskelemaan Suomessa. Morenon mukaan apurahoja myöntäessään yliopisto kiinnittää kuitenkin liikaa huomiota arvosanoihin eikä esimerkiksi muuhun aktiivisuuteen.

Moreno on esimerkiksi opettanut Espanjaa opintojensa ohella, mutta se ei riittänyt.

– Minulla on vain opiskelijakortti, jolla saan ruokaa edullisemmin, hän naurahtaa saamastaan avustuksesta opiskeluihin ja elämiseen Suomessa.

Francisco Moreno on työskennellyt journalistina. Hän jätti työnsä, jotta voi opiskella maisterin tutkinnon Suomessa.Ilkka Klemola / Yle "Lukuvuosimaksut lisäävät arvostusta ja vetovoimaa"

Suurin osa Suomeen saapuvista ulkomaalaisista opiskelijoista aloittaa opintonsa pääkaupunkiseudulla – onhan alueella korkeakoulujakin maan mittakaavassa selkeästi eniten.

Yle kysyi neljältä pääkaupunkiseudun korkeakoululta, miten lukuvuosimaksut ovat vaikuttaneet hakijoiden ja paikan vastaanottaneiden määriin sekä mitä kulunut vuosi on jättänyt käteen. Haaga-Helia ja Metropolia edustivat ammattikorkeakouluja, ja yliopistoista vastauksia antoivat Aalto-yliopisto ja Helsingin yliopisto.

Vuonna 2017 käyttöön otetut lukuvuosimaksut koskevat EU:n ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevia opiskelijoita.

Juuri näiltä alueilta tulevien hakijamäärän laskusta raportoivat kaikki neljä pääkaupunkiseudun korkeakoulua. Paljonko opiskelijoita oli vähemmän verrattuna aikaisempaan, se oli koulukohtaista.

Esimerkiksi Aalto-yliopiston osalta hakijamäärät eivät romahtaneet niin paljoa, kuin etukäteen pelättiin, kertoo oppimispalveluiden päällikkö Eija Zitting. Nyt Aalto-yliopistossa hakijoita, mutta myös paikan vastaanottaneita on edellisvuotta enemmän.

Viime vuonna uutisoitiin, kuinka Helsingin yliopiston kansainvälisiin maisteriohjelmiin haki reilusti vähemmän kuin aiempana vuotena. Etenkin EU- ja Eta-alueiden ulkopuolisia hakijoiden, eli maksuvelvollisten, määrä oli laskenut.

Nyt tästä on kuitenkin noustu ja hurjasti. Helsingin yliopiston kehitysjohtajan Susanna Niinistö-Sivurannan mukaan kansainvälisten koulutusohjelmien hakijamäärissä kasvua oli lähes 83 prosenttia. Myös paikan vastaanottaneita, kuten lukuvuosimaksun maksaneita tai siihen velvollisia, oli nyt viime vuotta enemmän.

Osittain nousua selittää se, että Helsingin yliopisto lisäsi koulutusohjelmatarjontaansa. Mutta ei kuitenkaan ihan kokonaan, Niinistö-Sivuranta toteaa.

– Lukuvuosimaksut lisäävät myös koulutuksen arvostusta ja vetovoimaa: kun on maksullista, sen ajatellaan olevan myös parempaa.

Aalto-yliopistossa pelättiin, että lukuvuosimaksut aiheuttaisivat tapahtunutta pahemman romahduksen hakijamäärissä.Yle/Mira Bäck Markkinoinnilla on merkitystä

Haaga-Helian ammattikorkeakoulu oli lukuvuosimaksujen osalta edelläkävijä, sillä se otti uudistuksen käyttöön jo kevätlukukaudella 2017.

– Kuulumme niihin korkeakouluihin, jotka ovat alusta asti lobanneet, että lukuvuosimaksujen käyttöönotto olisi kansantaloudellisesti järkevää myös Suomessa, Haaga-Helian rehtori Teemu Kokko kertoo.

Kokon mukaan heillä EU- ja Eta-alueiden ulkopuolelta tulevien hakijamäärät laskivat uudistuksen jälkeen noin viidenneksen. Tänä syksynä tilanne näyttää jo paremmalta, ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulun aloittaa parisenkymmentä lukuvuosimaksun maksanutta enemmän kuin viime vuonna.

Ainoastaan Suomen suurin ammattikorkeakoulu Metropolia ilmoittaa, ettei suunta ole lähtenyt romahduksen jälkeen nousuun. Metropoliassa EU- ja Eta-alueiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden hakijamäärä kansainvälisiin koulutusohjelmiin putosi noin puoleen, arvioi oppimisjohtaja Tapani Martti.

Lukuvuosimaksun maksaneita on tänä syksynä suunnilleen saman verran kuin viime vuonna.

Martti kuitenkin huomauttaa, että kansainvälisten koulutusohjelmien markkinointi ei ole ollut Metropolian agendan kärkipäässä.

– Toiset ammattikorkeakoulut ovat panostaneet tähän huomattavasti enemmän kuin me. On esimerkiksi ollut selkeästi tarjontaa tiettyihin maihin, Martti sanoo.

Hän toivookin, että tulevaisuudessa Suomen korkeakouluja voitaisiin markkinoida maailmalla yhteistyössä. Näin yksittäiset suomalaiset korkeakoulut eivät hukkuisi siihen valtavaan massaan, mitä kansainvälisesti opiskelijoille tarjotaan.

Korkeakoulujen kertoman perusteella maksuvelvollisia opiskelijoita tulee erityisesti Kiinasta. Myös venäläisiä ja intialaisia opiskelijoita on iso osa. Muita mainittuja maita olivat esimerkiksi Meksiko, Pakistan, Yhdysvallat ja Nigeria.

Yle tapasi lukuvuoden ensimmäisenä maksaneita, Haaga-Helian ulkomaalaisia opiskelijoita keväällä 2017.Antti Kolppo / Yle Apurahajärjestelmä on pakollinen, mutta käytännöt ovat kirjavia

Pelkäävätkö korkeakoulut, että lukuvuosimaksujen takia osa pätevistä opiskelijoista jättäisi hakematta Suomeen opiskelemaan ja tilalle tulisivat vain ne, joilla on varaa?

Haaga-Helian rehtorin Teemu Kokon mukaan enemmän se herätti ihmetystä, ettei maksuja aiemmin ollut.

– Tuli kommenttia, että voiko ilmainen olla hyvää. Olimme ikään kuin poikkeus kansainvälisesti, Kokko sanoo.

Toisaalta korkeakoulut painottavat apurahajärjestelmän merkitystä. Järjestelmä on pakollinen, mutta muuten koulut saavat itse päättää, miten sen toteuttavat. Esimerkiksi Haaga-Helia myöntää apurahan vasta opiskelijan toiselle opiskeluvuodelle.

Yleensä apurahaa myönnetään opintomenestyksen perusteella.

– Saajat päätetään akateemisin tai taiteellisin perustein, ja parhaat hakijat voivat saada sen. Näin on katsottu, että opiskelu on tasaveroisesti mahdollista riippumatta opiskelijan taustasta tai varallisuudesta, kertoo Eija Zitting Aalto-yliopiston käytänteistä.

Apurahan myöntämisperusteissa on kuitenkin koettu ongelmia. Helsingin yliopistossa opiskelevan Francisco Morenon lisäksi myös toinen ulkomaalaisopiskelija kertoi Ylelle samaa.

Järjestelmä ei opiskelijan mukaan huomioi sitä, että osa opettajista merkitsee opintopisteet ja arvosanat hyvin myöhään – toisinaan liian myöhään apurahahakemuksen kannalta. Lisäksi jos apurahan saaja ei otakaan opiskelupaikkaa vastaan, ei ole olemassa varasijoja, joiden perusteella raha siirtyisi toiselle, Suomeen saapuvalle opiskelijalle.

Helsingin yliopistosta Susanna Niinistö-Sivuranta vastaa, että kyseiset huolenaiheet apurahajärjestelmästä ovat yliopiston tiedossa. Opiskelijoiden palautteita on kuultu ja järjestelmää kehitetään parhaillaan.

Arvion mukaan vain noin kolmasosa maksuvelvollisista maksaa opiskelustaan täyden lukuvuosimaksun hinnan, toteaa Birgitta Vuorinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Yle uutisoi aiheesta keväällä.

Loput EU- ja Eta-alueiden ulkopuolelta tulevat opiskelijat saavat apurahaa tai heillä on pysyvä tai jatkuva oleskelulupa Suomeen, jolloin lukuvuosimaksua ei tarvitse maksaa.

Rahoille vastinetta?

Suomessa lukuvuosimaksut vaihtelevat noin 2 100:n ja 18 000 euron välillä. Birgitta Vuorisen mukaan suurin osa korkeakouluista on hinnoitellut koulutusohjelmansa haitarin keskivaiheille.

Esimerkiksi Helsingin yliopisto pyytää lukuvuosimaksuja koulutusohjelmasta riippuen 13 000–18 000 euroa. Näihin summiin päädyttiin vertailemalla lukuvuosimaksuja muissa yliopistoissa maailmalla.

– Hinnat on suhteutettu vastaviin kansainvälisiin yliopistoihin. Tutkimusyliopistoihin ja sellaisiin, jotka ovat ranking-tuloksissa 100 parhaan joukossa, nämä ovat meidän verrokkeja, Susanna Niinistö-Sivuranta kertoo.

Entä kokevatko korkeakoulut, että vaatimus laadusta olisi kasvanut opetuksen maksullisuuden myötä, ja ovatko ne tehneet muutoksia lukuvuosimaksujen käyttöönoton jälkeen?

Ei ja ei, vastaavat pääkaupunkiseudun neljä korkeakoulua. Suomalaista opetusta pidetään jo lähtökohtaisesti korkealaatuisena kansainvälisesti vertailtuna eikä muutoksille ole nähty tarvetta.

– Meillä on asiasta keskusteltu, mutta olemme valinneet sen linjan, että emme kehitä tutkinnon hintaan sisältyviä lisäpalveluja, kertoo esimerkiksi Metropolian oppimisjohtaja Martti.

Lisäksi korkeakouluista muistutetaan, että kansainväliset koulutusohjelmat eivät ole vain niille, jotka maksavat siitä. Joukossa samoilla kursseilla ja koulutuksissa on myös esimerkiksi suomalaisia tutkintoa suorittavia opiskelijoita.

Yksi lukuvuosimaksujen käyttöönoton tavoitteista on tuoda lisää rahaa korkeakouluille. Vielä maksuilla ei kuitenkaan ole päässyt tienaamaan.

Monessa paikassa ollaan aikalailla plus-miinus-nolla-tilanteessa. Toisin sanoen lukuvuosimaksut kattavat apurahajärjestelmän ja esimerkiksi lukuvuosimaksuista aiheutuvat hallinnolliset ja markkinointiin menevät kulut.

– Ei se varsinaisesti ole merkittävä tulonlähde, mutta emme mitään häviäkään, kiteyttää Haaga-Helian rehtori Teemu Kokko.

Opetusneuvos Birgitta Vuorisen mukaan Euroopan Unionin jäsenvaltioista tulevien opiskelijoiden määrä ei ole pudonnut missään vaiheessa. Kuva Helsingin yliopiston pääkirjastosta Kaisa-talossa.Henrietta Hassinen / Yle Opiskelijat ennakoivat maksujen tuloa

Myös valtakunnallisesti suurin notkahdus kansainvälisiin koulutusohjelmiin hakijoiden ja paikan vastaanottaneiden määrässä tapahtui heti viime vuonna, kun lukuvuosimaksut otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön kaikissa Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa.

Notkahdus koski nimenomaan maksuvelvollisia, EU- ja Eta-alueiden ulkopuolelta tulevia ulkomaalaisopiskelijoita.

Nyt suunta on kääntynyt jälleen, kertoo opetusneuvos Birgitta Vuorinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Vuorinen johtaa seuranta- ja arviointiryhmää, joka tarkastelee lukuvuosimaksujen käyttöönottoa ja vaikutuksia korkeakouluissa.

– Ei ihan samassa tilanteessa olla vielä kuin ennen lukuvuosimaksuja, mutta noususuuntaa on hakijoiden ja sitä myötä todennäköisesti myös paikan vastaanottaneiden määrässä, Vuorinen arvioi.

Mutta mistä johtuu ilmiö, että ensin hakijamäärät romahtavat ja sitten lähtevät uudelleen nousuun? Vuorisen mukaan samanlainen tilanne on ilmennyt myös muissa Pohjoismaissa, joissa lukuvuosimaksut on otettu käyttöön kaikille maksuttoman koulutuksen jälkeen.

– Suomessa, kuten myös Tanskassa ja Ruotsissa, uudistuksesta on tiedotettu hyvissä ajoin. Se on jonkin verran kasvattanut hakijoiden ja paikan vastaanottaneiden määriä ennen lukuvuosimaksun käyttöönottoa. On ollut jopa hieman piikkiä, Vuorinen selittää.

Toisin sanoen ulkomailta tulevat, nyt maksuvelvolliset opiskelijat ovat saattaneet ennakoida tulevaa. Suurin syy toki on lukuvuosimaksojen käyttöönotto.

Lukuvuosimaksujen seuranta- ja arvioiryhmän väliraportti julkaistaan syyskuussa. Raporttia varten useampi sata opiskelijaa vastasi maksua koskeviin kysymyksiin.

Vuorisen mukaan analyysi on vielä kesken, mutta joitain pointteja kyselystä on jo nostettavissa. Esimerkiksi suurin osa vastanneista on ollut tyytyväisiä hakumenettelyyn. Myös opetuksen laatu on kerännyt kiitosta.

Kehitettävää puolestaan on uraohjaus- ja työllistymispalveluissa.

"Teillä on hieno maa"

Francisco Moreno ei halua vain valittaa. Vaikeudethan kuuluvat elämään, Moreno naurahtaa.

Hän kertoo olevansa onnekas, että voi opiskella Suomessa.

– Koulutus ennen kaikkea, se on ykkösjuttunne. Teillä on hieno maa, joten suojelkaa arvojanne, kuten tasa-arvoa, ja pitäkää yhteiskuntanne tältä osin kunnossa. Kansainvälistymisen kannalta teidän pitäisi kuitenkin pohtia sitä, miten näitä asioita ja Suomea markkinoidaan ulkomaille.

Lukuvuosimaksujen ongelmakohdat Moreno haluaakin tuoda esiin tulevien opiskelijoiden takia: jotta Suomi pysyisi houkuttelevana vaihtoehtona myös tulevaisuudessa.

Vaihtoehtoja kun maailmalla riittää.

Petteri Orpon veropuheet hämmentävät – Ekonomisti: Juuri kenenkään verotus ei kiristyisi, vaikkei tuloveronkevennyksiä tehtäisi

Su, 08/19/2018 - 20:45

Veropoliittinen keskustelu on jälleen kuumenemassa elokuun lopussa käytävän hallituksen budjettiriihen ja eduskuntavaalien lähestyessä.

Nordean yksityistalouden ekomisti Olli Kärkkäinen sanoo, että palkansaajien verotus ei kiristyisi, vaikka hallituksen kaavailemia satojen miljoonien lisäkevennyksiä tuloverotukseen ei tehtäisikään.

– Jos katsotaan koko vaalikautta, on vaalikauden aikana tehty jo paljon veronkevennyksiä. Jos nämä lasketaan yhteen päästään tilanteeseen, jossa juuri kenenkään verotus ei kiristy, vaikka mitään lisäkevennyksiä ei tehtäisikään, Kärkkäinen sanoo.

Ekonomisti: Hallitusohjelman linjaus on epäselvä

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) on perustellut hallituksen kaavailemia tuloveronkevennyksiä muun muassa sillä, että kenenkään verotuksen ei haluta kiristyvän.

– Ekonomisti ilmeisesti katsoo koko hallituskautta 2015–2019 ja silloin tämä voikin olla näin, mutta itse tarkastelen tätä vuosittaisilla muutoksilla, valtiovarainministeri Orpo sanoo.

Nordean ekonomistin Olli Kärkkäisen mukaan myös kilpailukykysopimuksen aiheuttamat kustannukset on vaalikauden ajalta palkansaajille kuitattu.

– Jos katsotaan kaikki vaalikauden veropäätökset ja lasketaan ne yhteen, riittävät ne kompensoimaan kilpailukykysopimuksen kiristykset, Kärkkäinen summaa.

Orpo: Kevennyksillä korvataan kikyn kustannuksia palkansaajille

Orpon mukaan 200–300 miljoonan tuloveronkevennyksillä korvataan juuri kilpailukykysopimuksen palkansaajille tuomia kustannuksia.

– Jos kilpailukykysopimuksen tuomaa kiristymistä ei kompensoida niin palkansaajien verotus kiristyy tästä vuodesta ensi vuoteen, Orpo selventää.

Ekonomistin mukaan hallitusohjelman veropoliittinen linjaus siitä, että kenenkään verotus ei kiristy, on toistaiseksi jäänyt epäselväksi.

Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli KärkkäinenYle

– Jos tavoitetta tarkastellaan Orpon tavoin vuositasolla niin se johtaa suurempiin veronkevennyksiin kuin vaalikauden tarkasteluna, Kärkkäinen sanoo.

Orpon mukaan työn tekeminen ja yrittäminen ovat koko suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin sydän. Hänen mukaansa ihmisten pitää saada enemmän palkastaan ja ansioistaan käteen ja verotusta puolestaan on syytä siirtää ympäristö- ja haittaveroihin.

Veronkevennykset kuitataan ympäristö- ja haittaveroilla

Neljättä vuotta jatkuvasta talouden kasvusta huolimatta tiukan linjan uskotaan budjettiriihessä tälläkin kertaa jatkuvan.

Tuloveron kevennykset on tarkoitus kompensoida esimerkiksi ympäristö ja kulutusveroilla.

Nordean ekonomistin Olli Kärkkäisen mukaan 200–300 miljoonan euron lisäkevennykset pönkittävät entisestään huomattavia tuloveronkevennyksiä vaalikauden aikana.

– Onko se nyt kolmesataa miljoonaa tai kaksisataa miljoonaa niin sunnilleen näillä luvuilla päästään varmasti neutraaliin viime vuoteen verrattuna, joka tarkoitaisi sitä, että koko vaalikauden aikana verotus kevenisi huomattavasti kaikilla tulotasoilla, Kärkkäinen sanoo.

Orpo korostaa, että 200–300 miljoonan veronkevennykset ovat valtiovarainministeriön arvio tarvittavasta summasta, jolla kilpailukykysopimuksen kustannukset palkansaajille korvataan.

– Kyse ei siis ole kenenkään verotuksen tosiasiallisesta keventämisestä, vaan estetään se, ettei kenenkään verotus kiristy kikyn takia, Orpo sanoo.

Sosiaalietuuksien indeksijäädytyksiä ei olla perumassa

Oppositio on vaatinut, että sosiaalietuuksien indeksijäädytykset perutaan ensi vuodelta. Orpon mukaan indeksijäädytyksiä ei tulla perumaan, vaan niistä pidetään hallitusohjelman mukaisesti kiinni.

– Olemme sitoutuneet hallitusohjelmaan, jossa jäädytyksistä on päätetty yhdessä, Orpo sanoo.

Indeksien jäädyttämisen seurauksena perusturvan eli Kelan maksamien etuuksien taso ei ole noussut hallituskauden aikana eli vuodesta 2015 lähtien.

Löysästä tai elvyttävästä budjetista ei Nordean ekonomistin Olli Kärkkäisenkään mielestä ole kysymys.

– Ilmeisesti nämä veronkevennykset on kuitenkin tarkoitus kompensoida esimerkiksi haittaveron kiristyksillä, että sinänsä mitään elvyttävää veropolitiikkaa ei olla tekemässä, Kärkkäinen sanoo.

Valtiovarainministeri Petteri Orpon mukaan tiukalla budjetilla varaudutaan tuleviin heikompiin vuosiin.

– Meidän täytyy nyt tukea talouskasvua ja työllisyyttä ja sitä kautta voidaan huolehtia tärkeistä hyvinvointipalveluista, tulonsiirroista ja eläkkeiden maksukyvystä, Orpo sanoo.

Aiempia uutisia

Sipilä: "Budjetin liikkumavara käytettävä pienimpien etuuksien korotuksiin"

Analyysi: Valtiovarainministerin menokuri piti, mutta tuloveroale kaikille on Petteri Orpon oma poliittinen puumerkki

Oppositiolta kovaa kritiikkiä Orpon budjettia kohtaan – "Sellaista markkinointia, että totuus hämärtyy"

Yle vieraili pahamaineisessa göteborgilaislähiössä – "Ei täällä vaarallista ole"

Su, 08/19/2018 - 20:18

GÖTEBORG Kolmisenkymmentä nuorta miestä notkuu Hjällbon ostoskeskuksen liepeillä kahdeksan aikaan illalla.

Videokameralla varustettu vierailija herättää heti mielenkiinnon.

– Tulitko tekemään juttua autopaloista? Emme tiedä mitään, miehet sanovat yhteen ääneen.

Hjällbo on yksi Pohjois-Göteborgissa Angeredin alueella sijaitsevista lähiöistä. Asukkaista noin 90 prosenttia on maahanmuuttotaustaisia.

Ruotsin viranomaiset ovat luokitelleet alueen “erityisen haasteelliseksi”, eli ongelmalähiöksi. Vastaavia paikkoja on Ruotsissa vajaa parikymmentä. Hjällbo on yksi paikoista, joissa poltettiin autoja alkuviikosta.

– Kukaan ei puhu sinulle kameran edessä, koska siitä voisi seurata ongelmia, sanoo yksi miehistä.

Hän kertoo olevansa lähdössä Volvon tehtaalle yövuoroon. Muitakin on menossa sinne. Ennen työvuoroa on kuulemma mukava hengailla ostarin parkkipaikalla.

Muita hengailupaikkoja ei tähän aikaan illasta Hjällbossa ole. Ostarilla ei ole yhtään pubia. Kahvila ja kebab-ravintolakin ovat ehtineet sulkea.

Autopalojen jälkeen poliisi, sosiaaliviranomaiset, asukkaat ja yhdistykset ovat partioneet Hjälbossa iltaisin. Kuvassa kenttätyöntekijä Amanda Boström.Antti Kuronen / Yle Ei tunnu turvattomalta

Ostoskeskuksen laidalla vapaaehtoiset pitävät auki pientä oleskelutilaa. Maanantai-illan autopalojen jälkeen Hjälbossa on partioitu iltaisin.

Partioihin osallistuu asukkaita, nuorisotyöntekijöitä, pappi ja yhdistysaktiiveja.

– Viikot ennen koulujen alkamista voivat olla levottomia, kertoo nuorisotyöntekijä Amanda Boström.

Hän naurahtaa kun kysyn, onko Hjällbo todellakin vaarallinen “no go-zone”, kuten muun muassa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump väittää.

– En ole ikinä tuntenut itseäni turvattomaksi täällä.

Boströmin mukaan Hjällbossa on rikollisuutta, mutta siinä on yleensä kyse jengien välien selvittelystä. Ulkona liikkuminen ei ole turvatonta.

Göteborgin poliisin mukaan Angeredin alueella toimii organisoitu rikollisryhmä, jonka epäillään olevan myös autopalojen taustalla.

Poliisin yhden tutkintalinjan mukaan Göteborgin autopalot olivat rikollisperheen kosto. Poliisi takavarikoi sata kiloa kokaiinia Göteborgin satamassa vain pari päivää ennen tuhopolttoja.

Kielo Penttinen on työskennellyt Göteborgin nuorten parissa lähes neljäkymmentä vuotta.Antti Kuronen / Yle Hjällbo on muuttunut monta kertaa

Hjällbon nuorisotalolla tapaan Huittisista kotoisin olevan Kielo Penttisen. Hän on ollut nuorisotyöntekijä Göteborgissa 37 vuotta.

Penttinen muistaa Angeredin eri vaiheet.

– Kun alue rakennettiin, uskottiin Göteborgin kasvavan Volvon imussa näin kauas pohjoiseen. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Angeredia ryhdyttiin alun perin rakentamaan keskiluokkaiseksi ideaaliyhteiskunnaksi.

Göteborgin vaikutusvaltaisimmalla poliitikolla, Torsten Henrikssonilla, oli visio. Hän halusi rakentaa “Ruotsin Brasilian” Angeredin metsiin. Se oli hänen mielestään ainoa tapa ratkaista senaikainen asuntopula. Brasilia on Brasiliassa pääkaupungiksi rakennettu kaupunki.

Hjällbo oli pilottihanke. Siellä toteutettiin moderneja ratkaisuja. Asuintalojen alapuolelle rakennettiin esimerkiksi parkkihalli, joka oli siihen aikaan ennenkuulumatonta.

Upouuteen Hjällbohon muutti 1960-luvulla paljon tehdastyöläisiä, myös suomalaisia. Kymmenessä vuodessa lähiö kuitenkin autioitui, kun monet muuttivat huvila-alueille.

Hjällbo oli moderni asuinalue 1960-luvulla. Arkkitehdit suunnittelivat sen ihanneyhteiskunnaksi.Antti Kuronen / Yle

Nyt Hjällbossa on jälleen asuntopula.

– Täällä asutaan todella ahtaasti, ja se on iso ongelma. Sukulaiset jakavat asuntoja Göteborgin kovien vuokrien takia, kertoo Kielo Penttinen.

Viimeisin muuttoaalto Hjällbohon tuli vuonna 2015, kun Ruotsiin saapui suuri joukko turvapaikanhakijoita.

– Muistan 1990-luvun alussa, kun tänne muutti Balkanin sotia pakenevia ihmisiä. He ovat asettuneet yhteiskuntaan. Nyt tulee paljon ihmisiä Syyriasta ja Somaliasta, sanoo Penttinen.

Penttinen ei ole koskaan tuntenut oloaan turvattomaksi Hjällbossa tai vastaavissa lähiöissä Angeredissa.

– Vaikka kyllä minua joskus varoitellaan, hän naurahtaa.

Andreas Wetterberg on johtava sosiaalityöntekijä Angeredin alueella.Antti Kuronen / Yle Surkea koulumenestys suuri ongelma

Andreas Wetterberg on johtava sosiaalityöntekijä Angeredin alueella. Myös hän on sitä mieltä, että rikollisuuteen osallistuu varsin pieni ryhmä.

Väkivaltarikokset ovat usein rikollisliigojen välisiä, eikä alueella liikkuminen sinänsä ole turvatonta.

– Meillä on hyvä nuorisotalo ja seuratoimintaa. Rikollisuuteen osallistuvat ovat kuitenkin yleensä yli 18-vuotiaita, eikä heidän ongelmiaan ratkaista nuorisotaloissa, sanoo Wetterberg.

Hänen mukaansa pitäisi panostaa etenkin kouluihin. Angeredin alueella on useita kouluja joiden oppilaista vain kolmannes suoriutuu peruskoulun vaatimuksista.

– Se on hirveää. Tavallisissa kouluissa yli 90 prosenttia selvittää peruskoulun kunnialla, Wetterberg hymähtää.

Ruotsissa opintoja jatketaan peruskoulun jälkeen, mutta ongelmat kasautuvat tiettyihin kouluihin.

– Se, että koulun saa valita vapaasti on mielestäni ongelmallista. Koulut ovat eriytyneet hyvin voimakkaasti. Siksi heikosti menestyviin kouluihin pitäisi panostaa, toteaa Wetterberg.

Toinen ongelma on asuntopula. Lähiöistä on vaikea muuttaa pois vaikka olisi työpaikka. Asuntolainan saaminen on hankalaa.

– Monet tuntevat, etteivät he ole osallisia yhteiskunnassa. Yksi syy on se, etteivät he voi muuttaa pois täältä, sanoo Andreas Wetterberg.

Göteborgin lähiöissä tuhopoltettiin kymmeniä autoja samana iltana elokuussa.Antti Kuronen / Yle Mies ja pitbull kieltävät kuvaamisen

Illan muuttuessa yöksi Hjällbon keskusta autioituu. Muutamaa satunnaista ohikulkijaa lukuun ottamatta torilla ei ole ketään.

Kun kuvaan ostoskeskusta, mies ilmestyy kuin tyhjästä. Hänellä on pitbull-rotuinen koira.

– Mitä kuvaat! Poista heti tuo viimeinen kuva, niin että näen, hän sanoo tiukasti.

Päätän totella.

Maahanmuuttovastaiset Ruotsidemokraatit Ylelle Göteborgissa: “Autopalojen jälkeen vaalitelttamme on ollut täpötäynnä”

Piirtämisen riemu saa Milla Paloniemen siilit kiroilemaan – "Piirrän edelleen ihan samalla tavalla kuin pikkukersana"

Su, 08/19/2018 - 19:18

Sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi, 35, istuu synnyinpitäjässään Jalasjärvellä pöydän äärellä ja piirtää yksisarvista. Ympärillä on työpajaväkeä ja näyttelyyn tutustujia. Tussi suhahtaa muutaman kerran ja taruolento saa hahmonsa muutamassa sekunissa. Yksisarvisen harjan hän värittää kirkkaanvihreäksi.

– Mulla oli vähän tommonen, ennen kuin tämä mun tukka haalistui. Olen uittanut sitä tuolla Tampereen Pyhäjärvessä.

Kiroileva siili -sarjakuvistaan tunnettu taiteilija kertoo, että Jalasjärvellä pidettyjen työpajojen teemana on ollut voimaeläin. Jokainen on saanut piirtää itsestään, mikä eläin haluaisi olla.

Mitä, eikö kiroilevan siilin ”äiti” saakaan voimaa fyysisesti ja verbaalisesti piikikkäistä hahmoistaan?

– Olen fanittanut yksisarvisia jo 1980-luvun lopulta, jolloin luin Lena Furbergin sarjakuvia Hevoshullu-lehdestä. Nyt yksisarviset ovat vähän niin kuin muodissa ja niitä on kaikkialla. Munkin villitys heräsi uudelleen. Olen kai henkiseltä iältäni kahdeksanvuotias pikkutyttö, nuori nainen nauraa hihittää.

Lapsenomaisella riemulla

Taiteilijan henkisen iän arviossa on totta toinen puoli. Hän kertoo tekevänsä töitään lapsenomaisella riemulla.

– Piirrän edelleen ihan samalla tavalla kuin pikkukersana. En ole mikään tekninen nysvääjä, vaan teen töitä melkein millä tahansa tekniikalla, jopa kynttilällä. Piirrän lähes tulkoon mille tahansa paperillekin, mikä eteen sattuu, Milla Paloniemi selvittää.

Milla Paloniemi kertoo piirtäneensä aina. Lapsenomaiseen innostukseen tuli kerran pieni särö. Se osui opiskeluvuosiin 2003–2007, kun hän kouluttautui graafiseksi suunnittelijaksi.

– Vertasin itseäni muihin ja minusta tuntui, etten osaa piirtää, ei tästä mitään tule.

Nykyään olen siiliä huomattavasti härskimpi, pahempi ja suorempi suustani, kun taas siili on pehmentynyt ja siitä on tullut aikuisempi ja lempeämpi. Milla Paloniemi

Sitten paperinnurkkaan jos toiseenkin alkoi ilmestyä ärräpäitä iskeviä siilihahmoja.

– Siilin avulla pääsin siitä yli. Löysin oman ääneni ja oman juttuni, josta tulikin sitten hirmu suosittu. Pääsin angstistani, ja piirtäminen on siitä lähtien ollut jälleen minulle äärimmäisen tärkeää ja terapeuttista.

"Sille piti parit ärräpäät pistää suuhun"

Milla Paloniemi on piirtänyt jo kahdeksan sarjakuva-albumillista siilien kahinoita. Viimeisin albumi ilmestyi keväällä ja syksyllä Millan siilihahmot seikkailevat uudessa seinäkalenterissa. Miten ihmeessä sarjakuvasiili on pysynyt hengissä jo 15 vuotta?

– Sitä ihmettelen itsekin!

Milla Paloniemi kuvaa siiliään oman tiensä kulkijaksi. Hän ei myöskään ole piirtänyt sitä säännöllisesti.

– Se ei lähtenyt mistään Helsingin Sanomista, vaan olen tehnyt sitä omilla ehdoillani. Olen tehnyt samalla hirveästi kaikenlaisia taidesekoiluja siinä ohessa, joten siiliin on ollut aina kiva palata uudestaan ja uudestaan.

Siilisarjakuvan eloa on helpottanut sekin, että siilihahmoja on useita.

– Ihan kuin menisin siilin nahkoihin ja kysyisin, että mitä tänään leikittäisiin, Milla Paloniemi kuvaa työprosessiaan.

Miten Millan hellyttävät siilit päätyivät kiroilemaan?

– En tiedä, sitä kysytään aina ja sitä on vaikea selittää. Se vain näytti siltä, että sille piti parit äärräpäät pistää suuhun. Halusin jotain kontrastia ja rosoa siihen hahmoon.

Sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi piti elokuussa työpajaa synnyinpitäjässään Jalasjärvellä.Päivi Rautanen/Yle Roolit kasvoivat kieroon

Milla Paloniemi on huomannut, että ajan myötä hän itse ja hänen siililuomuksensa ovat kasvaneet kieroon.

– Kun loin siilihahmon, olin ahdistunut ja ujo. Nykyään olen siiliä huomattavasti härskimpi, pahempi ja suorempi suustani, kun taas siili on pehmentynyt ja siitä on tullut aikuisempi ja lempeämpi vuosien varrella.

Kiroilua karsastavatkin ovat pääsääntöisesti sallineet Milla Paloniemen siilien laukovan suustaan totuuksia.

– Kun vuonna 2007 siili oli ensimmäistä kertaa Ilta-Sanomissa kuukauden kotimaisena, se rikkoi tabuja. Itse en ole juurikaan saanut kritiikkiä siilistä siksi, että se on kiroillut.

Ei edes päätuote

Milla Paloniemi on taistellut siilihahmojensa kanssa niin ylä- kuin alamäet, eivätkä siilikaverukset ole edes hänen päätuotteensa, vaikka kansa niin uskoo.

– Minulla on ollut viha-rakkaussuhde siiliin kaikki nämä vuodet. Nyt sen piirtäminen tuntuu taas hyvältä.

Kun Milla Paloniemi piirsi viimeistä siilialbumiaan, piirtäjän ja luomuksen välillä iski pientä kipinää. Taiteilija huomasi piirtävänsä omaa elämäänsä siilille.

– Olin eronnut ja sydänsuruissani. Piirsin siilin odottamassa kevättä. Se oli jäätynyt koivistaan ja sen piti ottaa vastaan apua sen ystäviltä. Löysin siilistä uuden herkän tason.

Milla Paloniemi kuvittaa, opettaa ja tekee omien sanojensa mukaan palkkansa eteen kaikenlaista visuaalista.

– Mulla on tuhat asiaa aina työn alla, ja siili on yksi monista sivuprojekteistani. Olen siilille tosi kiitollinen. Se on mahdollistanut minulle paljon kaikenlaista muuta. Toisaalta se on ajanut minua myös näyttämään, että pystyn tekemään muutakin.

Milla Paloniemi on saanut sarjakuvistaan palkintoja ja tunnustuksia, suurimpana niistä ensimmäinen Sarjakuva-Finlandia.

– Se tuntuu absurdilta, koska en ole koskaan edes havitellut mitään palkintoja.

Se oli jäätynyt koivistaan ja sen piti ottaa vastaan apua sen ystäviltä. Löysin siilistä uuden herkän tason. Milla Paloniemi

Milla Paloniemi kokee, ettei hän ole sarjakuvapiirtäjänä ja taiteilijana vielä lähellekään valmis. Intohimo ja palo johonkin uuteen vievät häntä eteenpäin.

– Jonain päivänä vielä teen pääteokseni. Se tulee olemaan jotenkin eeppinen, taiteilija innostuu.

Tuotteiksi vai vientiin

Milla Paloniemi kertoo elävänsä sarjakuvahommissaan niin omassa kuplassaan, ettei hän pysty arvioimaan, miten suomalaisella sarjakuvalla ylipäätään menee tällä hetkellä. Sarjakuva-albumien myynti hiipunee, kun kaikki on sähköisessä muodossa.

– Itsekin olen pitänyt netissä sarjakuvablogia jo vuodesta 2006 lähtien. Sosiaalisen median kautta tulee koko ajan uusia juttuja. Jos haluaa menestyä, täytyy osata tuotteistaa ja tarjota töitään suoraan myös ulkomaille, Milla Paloniemi pohtii.

Kiroilevaa siiliä ei toistaiseksi myydä ulkomailla, mutta tekijällä on haaveensa.

– Olen vähän haaveillut Japanin valloituksesta. Sitten ei ehkä tarvitsisi murehtia raha-asioista, Milla Paloniemi virnistää.

Siilihahmojensa tuotteistamisessa taiteilija on ollut tarkka, vaikka siili kiroilee jo monissa tuotteissa.

– Haluan toki saada siilistä elantoni, mutta se edustaa minulle myös jotain epäkaupallista. En halua mitään turhaa krääsää, vaan laadukkaita tuotteita. Kotimainen käsityö kiinnostaa aina.

Sarjakuvapiirtäjästä räppäriksi

Vaikka siili on tärkeä tekijälleen, jotain sen osuudesta taiteilijan kaikessa muussa tekemisessä kertoo se, että Milla Paloniemi ei edes tiedä, paljonko siilialbumeja on myyty.

– En ole koskaan seurannut siilin myyntitilastoja. Jos tietäisin, se ehkä aiheuttaisi paineita. Kustantaja tietää. Kyllä sitä jotkut ostavat edelleen, mutta ei tietenkään niin paljon kuin ykkösalbumia.

Nyt kun uusi siilialbumi on hiljattain julkaistu ja pian markkinoille tuleva siiliseinäkalenteri on valmis, Milla Paloniemi työstää jatko-osaa omaelämäkerralliseen päiväkirja-albumiinsa ”112 osumaa”. Työpöytä ja koti ovat nykyään Tampereen Pispalassa, jonne hän muutti keväällä viidentoista Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen.

Sarjakuvista ja muista kuvitustöistä Milla Paloniemi kertoo ”hairahtuneensa” viime aikoina vähän sivuraiteillekin.

– Musiikkiin ja nykytaidepiireihin, hän paljastaa.

Sarjakuvataiteilijalla on kaupunkilaisromanttista pop-rockia soittava Nok Nok -bändi, jossa hän itse on toinen liidilaulaja ja räppäri.

– Kaikkea muutakin kivaa on. Hommasin juuri ukulelen ja olen tehnyt vähän keikkaa ”Moi mä oon Milla” -nimellä.

Putinin osallistuminen Itävallan ulkoministerin häihin herättää arvostelua – Katso maailmalla leviävä video Putinin ja morsiamen tanssista

Su, 08/19/2018 - 19:17

Venäjän presidentin Vladimir Putinin osallistuminen Itävallan ulkoministerin Karin Kneisslin häihin saa osakseen arvostelua.

Putin osallistui Kneisslin ja hänen aviomiehensä yrittäjä Wolfgang Meilingerin häihin Itävallassa. Maailmalla on herättänyt huomiota video, jossa Putin tanssii valssia Kneisslin kanssa hyvin läheisissä tunnelmissa.

Putinin kutsumista häihin on arvosteltu siitä syystä, että sen katsotaan rikkovan EU:n yhtenäistä rintamaa Venäjää vastaan Ukrainan sodan johdosta.

Esimerkiksi Ruotsin entisen ulkoministerin Carl Bildtin mukaan Putinin osallistuminen häihin herättää kysymyksiä.

Venäjä on korostanut Putinin osallistuneen häihin yksityishenkilönä.

Kneissl ei kuulu mihinkään puolueeseen, mutta hänet valitsi ulkoministerin tehtävään Itävaltaa hallitseva laitaoikeistoa edustava Vapauspuolue FPÖ.

Sillä on yhteistyösopimus Putinia lähellä olevan Yhtenäinen Venäjä -puolueen kanssa.

Itävalta on FPÖ:n valtakaudella suhtautunut Venäjään EU:n yhteistä linjaa suopeammin. Se ei esimerkiksi karkottanut venäläisdiplomaatteja Salisburyn myrkytystapauksen jälkeen.

Yksi kuoli ja neljä loukkaantui vakavasti nokkakolarissa Puumalassa

Su, 08/19/2018 - 18:41

Puumalassa iltapäivällä sattuneessa kahden auton nokkakolarissa on kuollut yksi ja neljä loukkaantunut vakavasti.

Molemmat ajoneuvot vaurioituivat onnettomuudessa pahoin. Onnettomuus sattui valtatie 62:lla. Etelä-Savon pelastuslaitoksen mukaan onnettomuus sattui Lietvedentiellä Reimaniementien risteyksen kohdalla, noin 1,7 kilometrin päässä Lietveden sillasta.

Poliisi tutkii onnettomuuden syytä.

Tie jouduttiin sulkemaan kokonaan liikenteeltä noin tunnin ajaksi.

Olipa kerran samat hinnat kaupassa kaikille asiakkaille – Tuote voi maksaa aamulla enemmän kuin illalla

Su, 08/19/2018 - 18:30

Kaikki lentomatkoja tai hotelliöitä netistä etsineet ovat huomanneet, että hinnat vaihtuvat jatkuvasti. Se, että hinta vaihtuu asiakkaan mukaan, on tyypillistä dynaamista hinnoittelua.

Kaupan digitalisaatio etenee nyt vauhdilla ja uudenlaiset hinnoittelutavat tulevat vaiheittain kaikkiin tuotteisiin ja palveluihin.

– Dynaamisen hinnoittelun takana on ajattelu, että erilaiset asiakkaat ovat kaupalle eriarvoisia. Kaupassa lasketaan, mitä tarjouksia kannattaa millekin asiakkaalle, mihinkin hetkeen tehdä, sanoo Business Finlandin eCom Growth -kasvuohjelman verkkokaupan asiantuntija Leevi Parsama.

Dynaaminen hinnoittelu on osa kaupan seuraavaa suurta murrosta. Paljon puhutun asiakasymmärryksen luvataan lyövän 2020-luvulla kunnolla läpi. Samalla se tarkoittaa, että yhä harvemmassa ostoksessa kaikki saavat saman palvelun tai tuotteen samaan hintaan.

– Jo nyt alennuksia myönnetään sen mukaan, kuinka paljon tai usein tai nopeasti kuluttajat ostavat. Verkkokaupat esimerkiksi lähettävät alennuskuponkeja tuotteista, joita kuluttaja on aiemmin selannut, mutta jotka ovat lopulta jääneet tilaamatta, sanoo Tampereen yliopiston markkinoinnin professori Hannu Saarijärvi.

Asiakas tutuksi keinoälyllä

Yritykset pystyvät jatkuvasti keräämään ja analysoimaan asiakkaistaan enemmän tietoa. Esimerkiksi netissä toimiva rautakauppaketju kerää tonttirekisteristä tietoa omakotitontin ostajista.

– Jos olet omakotitalon rakentaja, niin sinulle luodaan aika äkkiä eri hinnasto kuin mitä verkkosivuilla muille näytetään. Voi tulla kiinteä alennus tai joku muu. Keinoäly tulee siinä mukaan, sanoo eCom Growthin Leevi Parsama.

Professori Saarijärvi muistuttaa, että tiedon määrän kasvaessa, kasvavat myös yritysten mahdollisuudet arvioida asiakkuuden eli kunkin asiakkaan arvoa yritykselle.

– Asiakkuuden arvo ei välttämättä tarkoita pelkästään ostetun tavaran määrää, vaan esimerkiksi sitä, miten asiakas toimii laajassa sosiaalisessa verkostossa aktiivisena kyseisten tuotteiden suosittelijana.

Vain harvoin ja keskihinnaltaan pieniä ostoksia tekevä asiakas voi olla yritykselle suorastaan kannattamaton.

Hannu Saarijärvi tietää, että personoituja hintoja voidaan hyödyntää jopa verkkokaupan palautuskäyttäytymisen hallitsemisessa.

– Mitä vähemmän palautat, sitä paremmat alennukset saat. Alennus on hyvin konkreettinen kannustin kuluttajalle esimerkiksi vaatteiden verkkokaupassa vähentää palautusten määrää.

Janne Siirilä Kun kauppa käy, hintaa hilataan ylös

Dynaaminen hinnoittelu toimii myös asiakasryhmän mukaan, vaikka yksittäisestä asiakkaasta ei tietoa olisikaan. Riittää, että ymmärretään asiakkaiden käyttäytymistä yleisellä tasolla.

Esimerkiksi Euroopan ruuhkaisten kaupunkien sisääntuloväylien varrella olevien bensiiniasemien polttoaine voi olla aamulla kalliimpaa sillä puolella tietä, joka johtaa kaupunkiin päin. Vastaavasti iltapäivällä, jolloin liikenne suuntautuu kaupungeista poispäin, polttoaine maksaa enemmän tien toisella puolella.

Kivijalkakaupassa hyllyjen pahvisten hintalappujen vaihtuminen digitaalisiin mahdollistaa samoja hintaheittoja kuin netissä. Esimerkiksi kännykän hintaa voidaan vaihdella vaikkapa varastotilanteen mukaan edestakaisin.

– Mutta sitä kuluttaja ei tahdo sietää, jos hinta verkkokaupassa on eri kuin kivijalkakaupassa, Leevi Parsama sanoo.

Niinkin voi kuitenkin olla. Saksassa vastikään valmistuneessa tutkimuksessa huomattiin, että tuotteiden hinta vaihteli joidenkin kauppajättien nettisivuilla myös hetkellisen kysynnän mukaan. Esimerkiksi auton varaosa saattaa olla verkkokaupassa aamulla huomattavasti kalliimpi kuin illalla.

– Silloin kun logistiikassa on kapasiteettia vapaana, pistetään tavaraa ulos. Kun tiettyyn kulutuspiikkiin ei mahdu tavaraa tunnelista läpi, voidaan yrittää saada parempaa katetta, Parsama sanoo.

Verkkokaupan jätit ovat kansainvälisiä. Pienet hintamuutokset saattavat selittyä myös sillä, että automaattinen hinnoittelu seuraa valuuttakursseja.

Toni Pitkänen / Yle Koska personoitu hinnoittelu tulee ruokakauppaan?

Business Finlandin eCom Growth -kasvuohjelman verkkokaupan asiantuntija Leevi Parsaman mukaan ruuan verkkokauppa tulee personoituun hinnoitteluun mukaan takamatkalta. Hollannissa on kuitenkin käynnissä pilottihanke.

Elintarvikkeiden kivijalkakaupassa ruokaketjut ovat toistaiseksi onnistuneet keräämään asiakkailta lähinnä vain ostotietoja. Enemmän tietoa saisi kerättyä myymällä ruokaa myös netissä.

Suomen kivijalkakaupan suurista K-ryhmä ilmoittaa, että heidän elintarvikkeisiin ei dynaamista hinnoittelua ole tulossa. Plussa-korttia käyttävät asiakkaat voivat kuitenkin saada myös henkilökohtaisia tarjouksia.

– Toistaiseksi ei vaikuta kovin todennäköiseltä, että varsinaiset tuotteiden normaalihinnat kaupassa olisivat erilaisia eri asiakkaille, Harri Utoslahti K-ryhmän viestinnästä ilmoittaa.

Lidlin toimitusjohtaja Lauri Sipposen mukaan Lidlissä ei ole järjestelmää, joka keräisi tietoa yksittäisten asiakkaiden ostohistoriasta ja -käyttäytymisestä.

– Emme siis yksilöi asiakkaita. Sen vuoksi henkilökohtainen hinnoittelu tai muu yksilöllinen hinnoittelu ei ole meille ajankohtainen kysymys.

S-ryhmän suunnitelmista ei ole tietoa.

Verkkokaupan asiantuntija Leevi Parsama heittää tutun vinkin, jolla omaa arvoaan verkkokaupan hinnoitteluperusteena voi käydä katsomassa.

Tuotetta tai palvelua kannattaa Parsaman mukaan etsiä netistä samanaikaisesti kahdella eri selaimella, joista toinen on incognito- eli yksityinen. Silloin verkkokauppa ei tunnista käyttäjää, eikä tämän ostokäyttäytymisen historiaa.

– Käy sen kanssa kurkkaamassa. Välillä on halvempaa, välillä kalliimpaa.

"Elän mieluummin kädettömänä kuin näpyttelen puhelinta" − vaikka Alison Lapper saisi kädet, hän ei haluaisi niitä

Su, 08/19/2018 - 18:15

Kuvan nainen on kuin Milon Venus: vaaleaksi kalkittu, veistosmainen, alaston torso. Klassisista patsaista nainen eroaa siinä, että hän on ilmielävä ja istuu itseään esittävän valokuvan edessä joensuulaisessa taidekeskus Ahjossa, jossa hänen töitään on esillä elokuun lopulle asti.

Puhuessaan hän eläytyy niin voimakkaasti, että joutuu tuon tuosta korjaamaan asentoaan sähköpyörätuolissa. Liike hakee tottuneesti vauhtia takapuolesta, ja nainen ponnistaa ylöspäin suoristaen selkänsä.

Klassiset torsopatsaat ovat kauneuden prototyyppejä, mutta elävä torso on jostakin syystä ruma. Miksi? Alison Lapper

Vaikka Alison Lapper saisi kädet, hän ei haluaisi niitä.

− ­Minähän jäisin työttömäksi; olen suulla ja jalalla maalaava taiteilija. Sitä paitsi siinä menisi Sallynkin työ, Lapper nauraa ja viittaa avustajaansa Sally Hammondiin, joka istuu vieressä vastailemassa tottuneesti esimiehelleen tulleisiin yhteydenottopyyntöihin.

− Siinä katoaisi kaksi työpaikkaa. Olen sentään tunnollinen veronmaksaja.

Briteissä muun muassa arvostetun MBE-arvonimen taiteellisesta työstään saanut Lapper on yksi maansa tunnetuimmista taiteilijoista. Hän maalaa suullaan ja jaloillaan sekä tekee muun muassa dokumentteja ja valokuvainstallaatioita. Taiteilija Marc Quinn on ikuistanut Lapperin valtaisaan, Lontoon Trafalgar Squarella komeilevaan Alison Lapper Pregnant -monumenttiin, joka esittää naista viimeisillään raskaana.

Äidin käskettiin unohtaa lapsi, joka kuolisi kuitenkin

Lapperilla on phocomelia eli hän on syntynyt ilman käsiä ja hänen jalkansa ovat epämuodostuneet. Hän vietti ensimmäiset 15 vuotta elämästään vammaisille lapsille tarkoitetussa hoitokodissa. Lapsuuteen kuului henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä, kaltoinkohtelua ja epäinhimillisiä elinoloja. Eikä vähäisin trauma jäänyt siitä, että Lapperin oma äiti hylkäsi tämän heti elämän alussa.

Nainen suhtautuu kuitenkin elämään, niin menneeseen kuin tulevaan, positiivisesti.

− Äitiäni ei voi täysin syyttää, sillä lääkärit sanoivat, että hänen on parempi unohtaa minut, koska kuolisin pian kumminkin. Äitini häpeä oli suurempaa kuin rakkaus, ja vammainen lapsi oli vielä 1960-luvulla liian suuri tabu. Kotona olisin ollut häpeän takia kuin vankina. Kuinka moni muu voi sanoa kasvaneensa ystäviensä kanssa, Lapper kysyy hymyillen.

Lapper huomasikin oman erilaisuutensa vasta teini-iässä, kun ympäröivä maailma alkoi avautua hänelle laajemmin.

− Siihen asti olin luullut hoitajieni olevan outoja. Se oli melkoinen sokki. Minun oli hyväksyttävä itseni, muuten elämäni olisi ollut vaikeaa enkä olisi saavuttanut niitä asioita, jotka olen saavuttanut.

Äitini häpeä oli suurempaa kuin rakkaus, ja vammainen lapsi oli vielä 1960-luvulla liian suuri tabu. Alison Lapper

Nyt, 53-vuotiaana, Lapper kokee olevansa etuoikeutettu.

− Saan tehdä mielettömiä juttuja ja työtä, jota rakastan. Herranjestas, olen nyt Suomessa!

Lapper on suosittu puhuja taidetapahtumissa ympäri maailmaa. Eikä ihme. Räväkkä nainen ei pelkää sanoa mielipiteitään ja puhua asioista suoraan.

Ei siitäkään, että Finnairin kanssa sattunut selkkaus oli pilata koko taiteilijan Suomen-vierailun. Kuukausia aiemmin varattu jatkolento Helsingistä Joensuuhun lähti Helsinki-Vantaalta ilman Lapperia ja Hammondia, sillä sähköpyörätuolin sanottiin olevan liian painava. Lopulta naisten oli matkattava Itä-Suomeen junalla.

− ­Matkustan paljon, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin käy, Lapper ihmettelee.

− Mutta se valittamisesta, Suomi on muutoin ollut aivan ihana!

Missä ovat vammaiset uutisankkurit?

Vaikka Lapper on menestynyt taiteilija ja mediapersoona sekä 18-vuotiaan Parys-poikansa yksinhuoltaja, on yhä ihmisiä, jotka eivät odota hänen pystyvän mihinkään. Lapperin mukaan vammaiset tuomitaan herkemmin kuin niin sanotut normaalit ihmiset.

− Olemme julkista omaisuutta. Ihmiset kokevat oikeudekseen tulla kysymään, miten minä voin harrastaa seksiä, saada lapsia tai ajaa autolla. Ei kai sinultakaan kukaan sellaista kysy?

Lapper uskoo, että ihmisten ennakkoluulot ja pelot liittyvät tietämättömyyteen.

− Vammaisia ei ole tarpeeksi esillä. Meitä ei ole integroitu yhteiskuntaan julkisesti. Toki, minulla on talo, lapsi ja auto, ja elän tavallista elämää osana yhteiskuntaa, mikä ei menneinä vuosikymmeninä olisi ollut mahdollista. Se ei riitä normalisoimaan jotakin, mikä yhä pelottaa ihmisiä.

Jos näet mainoskuvan vammaisesta ihmisestä, se on luultavasti jokin hyväntekeväisyyskampanja Alison Lapper

Lapperia ärsyttää, ettei vammaisia näy uutisankkureina, elokuvatähtinä tai lehdissä.

− Jos näet mainoskuvan vammaisesta ihmisestä, se on luultavasti jokin hyväntekeväisyyskampanja, hän toteaa.

− Ja miksei kukaan suunnittele vaatteita vammaisille? Käytän uuteen paitaan satoja puntia ja leikkaan siitä puolet pois, nainen virnistää.

Asiat ovat muuttuneet paljon Lapperin lapsuudesta, jolloin kokonainen uimaranta saatettiin tyhjentää hoitokodin asukkaiden ulkoillessa siellä, mutta matkaa todelliseen hyväksyntään on vielä paljon. Nainen ei kuitenkaan ole varma, milloin sellaiseen ollaan yhteiskunnassa valmiita.

− Ihmiset tykkäävät sanoa, että seuraava sukupolvi on entistä viisaampi, mutta pelkään, että asia ei ole ihan niin. Maailmassa on yhä orjuutta, Amerikan presidentti laittaa ihmisiä häkkiin rodun perusteella ja tyttöjä silvotaan. Vaikuttaa siltä, ettei historiasta olla opittu mitään.

Lapper kannustaa ihmisiä katsomaan pintaa syvemmälle etsiessään toisistaan kauneutta.Annika Lius / Yle Kauneusihanteet syntyvät kuvankäsittelyohjelmassa

Lapper haluaa töillään kyseenalaistaa ihmisten ennakkoluuloja.

− Klassiset torsopatsaat ovat kauneuden prototyyppejä, mutta elävä torso on jostakin syystä ruma. Miksi?

Lapper toivookin voivansa haastaa ihmiset pohtimaan omaa kauneuskäsitystään ja ajatusmaailmaansa. Hänen mielestään on pelottavaa, että yhä nuoremmat muokkaavat kehoaan muistuttaakseen kauneusihannetta, joka on täysin epärealistinen ja valheellinen.

− He kuvittelevat, että heidän pitää näyttää photoshopatuilta mainoskuvilta, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ja he säälivät minua, Lapper ihmettelee.

− Minä viihdyn kehossani. Rakastan olla Ali Lapper.

Lapper ei ajattele, että jäisi kädettömänä mistään paitsi. Päinvastoin.

− Käytän kaikkia aistejani ja nautin elämästäni täysin rinnoin. Te kädelliset olette laiskoja puheliminenne. Elän mieluummin kädettömänä kuin näpyttelen puhelinta, hän nauraa ja nostaa hieman leukaansa, sillä tavalla veistoksellisesti.

Kuusi huippujuttua sunnuntai-iltaan: Donna Leon ylistää suomalaisia, työilmapiiri vaikuttaa kekseliäisyyteen ja opas parisuhteen pelastamiseen

Su, 08/19/2018 - 18:00

Huippusuosittu dekkaristi Donna Leon pitää suomalaisia maailman viimeisenä rehellisenä kansana – kotimaastaan Yhdysvalloista hänellä ei ole hyvää sanottavaa

Donna Leon rakastaa barokkimusiikkia, kritisoi turismia ja ihailee suomalaisia.

Sandra Ashilevi, Antonio Kass ja Sissi Nylia Benita.Katariina Salmi

"Rasisti on aina pelokas ihminen, joka purkaa pahaa oloaan muihin" – Näin ulkomaalaistaustaiset virolaiset ovat kääntäneet erilaisuuden vahvuudekseen

Tavallisesta poikkeava ihonväri herättää Virossa usein huomiota ja kummastusta. Nyt maa on kuitenkin muuttumassa, kertovat tummaihoiset tallinnalaiset.

Henrietta Hassinen / Yle

Eräänä päivänä biokemistit päättivät loikata pakkausbisnekseen ja pelastaa maailman muovilta: "Innovointi ei ole mitään mukavaa rupattelua"

Loistavinkaan idea ei vie pitkälle, ellei sitä ryhdytä toteuttamaan. Työpaikan ilmapiirillä on suuri vaikutus ihmisten kekseliäisyyteen. Eräänä päivänä biokemistit Suvi Haimi ja Laura Kyllönen päättivät loikata pakkausbisnekseen ja pelastaa innovaatiollaan maailman muovilta, miten?

Leila Oksa / Yle

Heli Vaarasen kolumni: Haluatko pitkän parisuhteen? Tässä pelastusoperaation ABC

Parisuhteen kriittisessä pisteessä tasainen alamäki houkuttaa helppoudellaan enemmän kuin vaikea ylämäki. Jos et halua menettää parisuhdettasi, lopeta laiskottelu, kirjoittaa psykoterapeutti Heli Vaaranen.

Noora Haapaniemi / Yle

Isän iltasatuhetkessä syntyi keksintö, joka levisi viiteen kuntaan Suomessa – 20 vuotta myöhemmin tarinan loppu on yhä kirjoittamatta: "On käsittämätöntä, mitä byrokratia voi pahimmillaan olla"

Viidestä suomalaisesta kaupungista löytyy vielä tänäkin päivänä 21 pulleaa kärkikolmiota. Niiden kehittäjä on kannuslainen Arto Ranta-Ylitalo, joka sai idean liikennemerkistä 20 vuotta sitten. Mutta miksi merkki ei koskaan yleistynyt?

AOP

Osa vanhemmista kieltää tytöiltään kohdunkaulan syöpää ehkäisevän rokotteen – "Yksi perustelu on, että meidän tyttö ei tule tarvitsemaan tätä"

Rokotuskattavuudessa on paljon alueellisia eroja. Isoissa kaupungeissa rokotuskattavuus on noin 70–80 prosenttia.

"Suru tulee, kun mummi ei olekaan niin kuin ennen" – Isovanhemman ja lapsenlapsen suhdetta kannattaa ylläpitää muistisairaudesta huolimatta

Su, 08/19/2018 - 17:00
Mummi pistelee puikot lankakeriin kiinni, etteivät ne mene hukkaan. Sitten hän nostaa langat käsityökoriin, päättää hassutella ja laittaa korin jääkaappiin. Mummi pystyy tekemään suuria hassutuksia vakavalla naamalla. Niin hän tekee nytkin, ja vasta kun nauraa hohotan, hän nostaa korin pois jääkaapista. 102 askelta mummilaan

Näin 8-vuotias Akseli kuvaa isomummiaan Mari Kujanpään uusimmassa lastenkirjassa 102 askelta mummilaan.

Liikuttava tarina kertoo pojan näkökulmasta hänen ja hänelle tärkeän isomummin ystävyydestä sekä siitä, miten heidän suhteensa vähitellen muuttaa muotoaan mummin alkaessa unohdella asioita. Kirjan alussa mummi on se, joka huolehtii Akselista, mutta tarinan edetessä roolit vähitellen kääntyvät päälaelleen.

Kujanpää halusi kirjoittaa lapsille kirjan, jossa käsiteltäisiin vanhenemista. Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2009 voittanut kirjailija toivoisi, että teema olisi nykyistä enemmän esillä lasten kirjallisuudessa, elokuvissa ja tv-ohjelmissa.

– Se, mitä vanhuksissa tapahtuu, voi olla lapselle hämmentävää. Lapset eivät ymmärrä, että muutokset eivät ole kontrolloituja, Kujanpää sanoo.

"Olen aika ihmeissäni, kun mummi tahtoo koko ajan leikkiä, että olen Heikki. Mummi ei ole yhtään sellainen kuin hän tavallisesti on." Akseli kirjassa 102 askelta mummilaan Vanhemmat tarvitsevat tietoa

Hämmennyksen lisäksi tutun ja turvallisen mummin tai ukin muuttuminen voi olla ahdistavaa ja pelottavaakin.

Tamperelaisen muistisairaisiin erikoistuneen kuntoutus- ja erikoislääkärikeskus Ikifitin kotihoidon palveluvastaava Tarja Kangassalo kertoo, että usein tilanne myös harmittaa.

– Surun tunne tulee usein vastaan, kun mummi ei olekaan niin kuin ennen, Kangassalo kertoo.

Monet lapset arastelevat yhteydenpitoa muistisairaan isovanhemman kanssa. Tällöin ikäihmiset saattavat jäädä yksinäisiksi ja vieraantua läheisistäkin ihmissuhteistaan.

On tylsää ja uskomatonta, kun mummi ei enää muista minun nimeäni eikä tiedä kuka olen. Tulen siitä yhtä aikaa surulliseksi ja kiukkuiseksi. Päätän kertoa nimeni aina, kun menen mummilaan, vaikka se tuntuu hassulta, niin kuin menisi joka kerta uuden mummin luokse. Akseli kirjassa 102 askelta mummilaan

Muistisairaan ja lapsenlapsen toimivan suhteen turvaamiseksi ja siinä välissä taiteilevien vanhempien tueksi Kangassalo kehitti kollegoineen Muistikutsut-konseptin parisen vuotta sitten.

Idea on, että muistityön asiantuntija istuu alas koko perheen kanssa keskustelemaan muistisairaudesta, jakamaan tietoa ja laatimaan yhdessä yksilöllisen suunnitelman. Suunnitelman yhtenä osana mietitään, miten läheiset voivat tukea muistisairasta. Asiakkaat ovat olleet kiitollisia.

Kangassalon mukaan vanhemmat tarvitsevat tietoa siitä, miten puhua lapselle isovanhemman muistisairaudesta ja miten lasta voi kannustaa jatkamaan yhteydenpitoa sairaudesta huolimatta.

Muistelua ja yhdessä puuhastelua

Kangassalo neuvoo olemaan lapselle rehellinen ja vastaamaan kysymyksiin ikätason mukaisesti.

Muistisairaudesta voi kertoa lapselle, että se on sairaus siinä missä mikä tahansa muukin sairaus. Sairauden myötä muisti heikkenee eli mummi tai ukki ei välttämättä muista sovittuja asioita tai läheisten nimiä.

Vaikka muisti ei enää toimi samalla tavalla, on silti paljon asioita, jotka eivät ole muuttuneet ja yhdessä voi tehdä vielä monenlaisia asioita.

Vanhat jutut pysyvät usein paremmin muistissa. Siksi mummin kanssa voi istua alas katsomaan vaikka vanhoja valokuvia ja pyytää häntä kertomaan niiden herättämistä muistoista.

Tapaamiset kannattaa Kangassalon mukaan ajoittaa sellaiseen ajankohtaan, jolloin isovanhemmalla on hyvä hetki. Joillekin muistisairaille esimerkiksi aamut voivat olla hankalia ja siksi lapsenlapset voivat tulla kylään mieluummin vaikkapa iltapäivällä.

Mummilan oven avaaminen on joka päivä yllätys, ja monesti ikävä yllätys, kun mummi ei muista asioita ja on kiukkuinen. Toisina päivinä taas mummi on lukenut lehdestä päivän uutiset, keittänyt kahvia ja muistaa jopa minun opettajani nimen. Akseli kirjassa 102 askelta mummilaan

Jos pientä lasta jännittää isovanhemman tapaaminen, on asiasta hyvä keskustella. Voidaan sopia, että tapaamiset tehdään aina yhdessä. Vuorovaikutus on usein luontevinta silloin, kun tehdään jotain, esimerkiksi leivotaan tai hoidetaan puutarhaa.

Isovanhemman käytös voi sairauden edessä muuttua, mutta lasta ei kannata etukäteen pelotella asialla. Mahdolliset muutokset voi ottaa puheeksi sitä mukaa, kun niitä tulee, jos tulee.

– Muistisairaus todetaan tänä päivänä aika varhain. Siinä voi hyvin mennä 10 vuotta, ennen kuin oireet alkavat näkyä enemmän. Sen takia ei kannata maalailla mitään etukäteen. Ei voi tietää, mitkä oireet kenellekin tulee eikä käyttäytymisen muutoksia tule läheskään kaikille.

Yhteydenpidosta hyötyvät molemmat

Kangassalon mukaan tapaamisrytmi olisi hyvä pitää samankaltaisena, kuin se on ollut ennen sairastumista. Jos lapsi on viettänyt omin päin paljon aikaa isovanhemman kanssa, kannattaa siitä pitää kiinni jatkossakin.

Kouluikäinen lapsi voi käydä vaikka lukemassa isovanhemmalleen lehteä tai kirjaa. He voivat sopia käyvänsä yhdessä vaikka kaupassa joka tiistai. Tai katsoa kerran viikossa yhdessä tv-ohjelman.

Me aloitamme Vilhelmiinan kanssa mummikeskiviikot. Ne ovat Vilhelmiinan keksintöä, ja niitä pidetään sen takia, että mummi muistaisi paremmin. Joka keskiviikko me menemme kuuden aikaan mummin luo kainalossa muutama palapeli ja muistipeli. Akseli kirjassa 102 askelta mummilaan

Jos lapsi soittaa esimerkiksi kitaraa, hän voi sopia menevänsä kerran viikossa aina harjoittelemaan soittamista isovanhemman luokse.

Vähän vanhempi lapsi tai nuori voi käydä mummin luona vaikka siivoamassa tai maksamassa laskuja ja saada siitä hyvästä vähän taskurahaa.

– Mitä vaan, kunhan se on lapselle luontevaa ja säännönmukaista. Silloin homma toimii hyvin, Kangassalo toteaa.

Säännölliset tapaamiset tukevat muistisairaan ihmisen arkea ja itsetuntoa. Samalla lapsenlapsi voi kokea itsensä tärkeäksi ja hyödylliseksi ja oppii myös auttamaan ja ottamaan vastuuta.

Lisäksi lasta on hyvä muistuttaa siitä, että vaikka mummi tai ukki ei aina muistaisi vierailijaa, hän silti ilahtuu, kun jollain tavalla tuttu ihminen tulee kylään.

Mummin tai ukin unohduksille saa myös nauraa hyväntahtoisesti ja vanhus saattaa nauraa niille itsekin.

– Huumori on ehdottoman tärkeää. Varsinkin jos se on ollut sellainen yhteinen kieli aiemminkin, sitä kannattaa pitää yllä ja ruokkia, Kangassalo neuvoo.

Tuntuu hurjalta, kun mummi joutuu käyttämään vaippoja. Ehkä se ei kuitenkaan ole paha juttu, kun mummi naureskelee sille. Ehkä hänestä on hiukan hauskaa olla mummivauva, joka käyttää vaippoja. Akseli kirjassa 102 askelta mummilaan

Pystyisitkö syömään koiranpennulta näyttävää jäätelöä? Katso video Taiwanissa hitiksi nousseesta jäätelöannoksesta

Su, 08/19/2018 - 16:26

Etelä-Taiwanissa Kaohsiungin kaupungissa toimiva J.C. Co Art Kitchen -jäätelöbaari on kehittänyt hitiksi nousseen jäätelöannoksen.

Annokset näyttävät oikealta koiranpennuilta silmineen ja turkkeineen.

Yhden annoksen valmistamiseen menee jopa viisi tuntia, eikä jäätelöbaari ehdi valmistaa niitä tarpeeksi niiden suuren suosion vuoksi.

– Olen pahoillani tämän koiran puolesta, niin elävältä jäätelö näyttää. Tuntuu siltä kuin tässä olisi oikea koira ja häntä sattuisi se, kun leikkaan häntä, 24-vuotias Mia Hsu sanoi annosta syödessään.

Kirjailija Tommi Kinnunen kertoo yhteiskunnan laidoilla ajettujen kohtaloita, eikä se miellytä kaikkia – "Vahvojen johtajien tarina on kerrottu aika monta kertaa"

Su, 08/19/2018 - 15:00

Tommi Kinnusen uusin romaani Pintti on kuin onnistunut huijaus.

Se on lasinterävistä havainnoista puhallettu tarina.

Yksityiskohtaisen tarkasti kirjailija kertoo, kuinka lasimassa saa muodon ja valmistuu vaihe vaiheelta arvokkaaksi esineeksi.

Oikeasti Kinnunen ei ennalta tiennyt lasinpuhaltamisesta yhtään mitään.

– Olin vain kerran elämäni aikana nähnyt kun lasia puhalletaan ja silloin romaanini oli jo valmis, hän paljastaa.

Kaikki oli uutta, mutta lasi kiehtoi.

– Sen takia kirjan kirjoittaminen oli itsellenikin kiinnostava seikkailu.

Pekka Tynell / Yle Menneestä kirjoittava nostalgikko

"On lasinteräviä hetkiä, jotka viiltävät menneet ajat irti nykyisistä. Ne karkottavat varmuuden ja havahduttavat huomaamaan, että sellainen on mahdollista, mitä ennen ei osannut todeksi kuvitella."

Kinnunen kuvaa tehdaskylän pienoismaailmaa, ihmisten kohtaloita ja heidän keskinäisiä suhteitaan sodanjälkeisessä Suomessa.

Kirjailija myöntää olevansa vanhoja aikoja haikaileva nostalgikko. Hänestä on helpompaa kirjoittaa menneestä kuin nykypäivästä.

– Olen ihminen, jonka mielestä mikään ei saa koskaan muuttua. Olen juuri niitä, jotka kahlitsevat itsenä vanhaan taloon, ettei sitä purettaisi.

Tommi Kinnusen kolmas romaani vie lukijan tehtaan hämärään, mänkkihalliin, hiomoon ja lasihyttiin – "lasinpolttamien muottien nokiseen hajuun" ja "potaskasäkkien suolantuoksuun".

Jokainen formupoika, lasinkantaja, puhaltaja tai mestari tekee työtään tarkkaa arvojärjestystä noudattaen. Jokainen osaa sanomatta asettua jonossa arvoansa vastaavalle paikalle.

– Kun tajusin lasinpuhaltamisen prosessin, hierarkkisen järjestyksen ja töiden ketjun, se auttoi minua kirjoittajana solahtamaan sisälle tähän ympäristöön.

Hyötyä oli myös siitä, että kirjailijan appivanhemmat ovat työskennelleet Nuutajärven lasitehtaassa. Silti kirja vaati paljon taustatyötä.

– Olen tarkkaan kaivellut arkistoja ja ollut yhteydessä useisiin eri paikkoihin tietoja saadakseni. Olen haastatellut vanhoja tehtaan työntekijöitä ja kysellyt, minkälainen paikka oli ja millainen oli työn tahti.

Pekka Tynell / Yle

"Pintti on Turussa asuvan Kinnusen kolmas romaani. Hänen ensimmäinen romaaninsa Neljäntienristeys oli Finlandia-ehdokkaana vuonna

Ihmiset kuin jätelasia

Kolmenpäivänromaani on kolmen sisaruksen tarina.

Henkilöt kirjailija nappasi Laitilasta kesämökiltään, missä naapurit kertoivat talossa asuneista sisaruksista ja veljestä, joka eleli saunakamarissa. Kun Kinnusen anoppi näytti vanhan saunan Nuutajärvellä, sisarukset siirtyivät kirjan henkilöiksi lasikylään.

Heistä Jussi on heikkolahjaisena pidetty kaatumatautinen. Helmi on suremaan jäänyt lasitehdastyöläinen, Raili uhmakas oman tiensä löytänyt.

He ovat kuin pinttiä, lasinpuhalluksessa syntynyttä rikkinäistä jätelasia. Tehtaan työläisten muodostamassa jonossa heidän paikkansa on loppupäässä.

– Kyllä. Tavallaan he ovat hylky- tai jätelasia. Eivät he ole ainakaan niitä kaikkein kirkkaimpia kristalleja.

Kinnunen kuvaa muiden vieroksumia ihmisiä inhimilliseen tyyliinsä.

Jussia kiusaavat kylän pojat ja päivittelevät aikuiset, mutta hän osaa nähdä auringonkukkien kauneuden ja sitoa seppeleen. Jussi myös tunnistaa koivuklapeja kopauttamalla, miten kuiva se on ja tietää, missä järjestyksessä puut kannattaa heittää tulipesään.

"Maailmassa syttyy sotia ja sattuu onnettomuuksia, tapahtuu vallankumouksia ja kruunajaisia, joiden mukaan aikaa jaksotetaan, mutta ihmisen elämän mullistukset ovat sellaisia, joita ei koulukirjoihin merkitä. Silti juuri ne toimivat käännekohtina loppuelämän ajan. Niitä edeltävä aika on kaunista ja valoisaa, mutta seuraavat ilottoman tummia."

Johtajista on jo kirjoitettu, tädeistä ei

Tässäkin kirjassa kuulluksi tulevat maan hiljaiset, ihmiset, "joita ei koulukirjoihin merkitä".

– On paljon ihmisiä, joiden tarinoita kukaan ei kerro. On paljon unohdettuja tätejä ja setiä, joista kukaan ei kirjoita. Hekin ansaitsevat tulla kuulluiksi.

Lukijoita se ei aina miellytä.

Neljäntienristeyksen ilmestyttyä sain lukijapalautteen, jossa sanottiin, että Kinnusella oli neljä päähenkilöä ja yksikään niistä ei ollut heteromies.

Kirjailijaa palaute hämmästytti, "koska suomalaisen miehen tarina on kerrottu aika monta kertaa".

– Minua kiinnostivat itselliset naiset, jotka elättivät itsensä jollain ammatilla, näkövammaisen tai kaappihomon tarina. Vahvojen johtajien tarina on kerrottu niin monta kertaa.

Pekka Tynell / Yle Seuraavaksi vanhan talon tarina

Vuonna 1973 syntynyt kirjailija on kotoisin Kuusamosta, mitä hän ei kaihda olla kertomatta.

– Kuusamolaisuus näkyy ainakin siinä, että ei mene yli neljää minuuttia, kun mainitsee olevansa Kuusamosta. Me kaikki olemme hyvin ylpeitä siitä.

Vahva luontosuhde näkyy myös kirjoissa.

Tommi Kinnunen
  • Syntynyt Kuusamossa vuonna 1973.
  • Asuu perheineen Turussa.
  • Opettaja, kirjailija ja Ylen kolumnisti.
  • Romaanit Neljäntienristeys (2014), Lopotti (2016), Pintti (2018)
  • Neljäntienristeys ja Lopotti Finlandia-palkintoehdokkaita.

– Olen tottunut lumeen ja poroihin. Isä oli valokuvaaja, joka otti paljon luontovalokuvia. Jo lapsena lähdin isän mukana aamuvarhain tai yömyöhään metsään kuvaamaan.

Omien sanojensa mukaan hän ei koe olevansa millään tavalla kaupunkilainen.

– Luonto ja varsinkin luonnonvalo ovat minulle hyvin tärkeitä.

Nykyisin Tommi Kinnunen asuu Turussa.

Kirjansa hän kirjoittaa öisin, koska päivisin hän opettaa koululaisille äidinkieltä ja kirjallisuutta sekä remontoi perheen omakotitaloa.

Vuonna 1882 rakennettu talo saattaa olla aihio tulevalle romaanille. Kotia korjatessa vastaan on tullut ”umpeen lyötyjä ikkunoita ja siirrettyjä ovia”.

Kinnusella on tallessa vanhan talon täydelliset asukasluettelot ja tietoja myös sen alkuvaiheista.

– Minua kiinnostaa ajatus, että pystyisinkö kirjoittamaan romaanin, jossa tärkeintä on rakennus ja sille tapahtuneet muutokset. Ihmiset tulevat ja menevät, kuolevat tai muuttavat pois. Kirjassa yksittäinen ihminen ei olisikaan tärkeä, vaan muutos, joka talolle tapahtuu.

"Hedelmättömintä maailmassa on pohtia sellaista, mille ei mitään mahda. Kaikille ihmisille tapahtuu asioita, joista osa on hyviä ja loput eivät. On turha pohtia, mitkä syyt niihin johtivat, sillä ei niitä kukaan etukäteen tiedä saati jälkeenpäin voi muuttaa."

Pekka Tynell / Yle Kirjailija-titteliä vierastava kirjailija

Tommi Kinnusen vuonna 2014 ilmestynyt Neljäntienristeys ja 2016 ilmestynyt Lopotti ovat olleet myynti- ja arvostelumenestyksiä. Kirjoja on käännetty yli 20 kielelle.

Molemmat olivat Finlandia-palkinto ehdokkaita.

Kaikista palkinnoista ja kiitoksista huolimatta Ylen suosittu kolumnisti epäili pitkään itseään kirjailijana ja kärsi aluksi huijarisyndroomasta.

– Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että en huijaa, mutta vieläkin kutsun itseäni mieluummin opettajaksi kuin kirjailijaksi.

Jutun sitaatit ovat Tommi Kinnusen kirjasta Pintti. Kuvat on otettu Nuutajärven lasitehtaassa elokuussa 2018.

Lue myös:

Tulossa huikea kirjasyksy: Jari Tervo, Riikka Pulkkinen, Tommi Kinnunen ja moni muu tunnettu tekijä julkaisee – lue tärpit ja tiedät mistä syksyllä puhutaan

Hyvästit helteille – Viikko alkaa viilenevässä säässä, sateenvarjoakin tarvitaan

Su, 08/19/2018 - 14:12

Viikko alkaa viilenevässä säässä, ennustaa Ylen meteorologi Joonas Koskela.

Etelästä tuleva matalapaine liikkuu Suomen yli maanantaiaamun ja -iltapäivän aikana tuoden sateita. Viikon alkajaisiksi sateenvarjoja tarvitaan paikoin ainakin eteläisessä Suomessa.

Myös Lapissa maanantaipäivä voi olla sateinen. Maan keskivaiheilla on puolestaan poutaista. Helteille voi sanoa hyvästit, sillä lämpötila nousee sisämaassa korkeintaan 20 asteeseen.

Vielä lauantaina helleraja ylittyi muun muassa Lappeenrannassa, Kouvolassa ja Porvoossa. Lauantai olikin vuoden 62. hellepäivä. Kesä on ollut vuonna 1961 alkaneen mittaushistorian toiseksi helteisin.

Viileyttä luvassa

Tiistaina Suomeen virtaa viileämpää ilmaa. Itäisessä Suomessa voi olla sadekuuroja. Lännessä on aurinkoisempaa.

– Voi olla, että etelässäkin 20 astetta on tiukassa. Tiistai on myös tuulinen – pohjoisen ja luoteen välinen tuuli on etelässä navakkaa, sanoo Koskela.

Keskiviikon vastaisena yönä sää selkenee hieman ja korkeapaineen selänne vahvistuu Suomen yllä.

– Keskiviikko on enimmäkseen poutainen päivä, ennustaa Koskela.

Keskiviikon sääkartoilla näkyy kuitenkin jo seuraava Suomea lähestyvä matalapaine, joka voi tuoda Lounais-Suomeen sateita.

– Viimeistään keskiviikkoiltana maan länsiosissa voi sataa. Samalla myös tuuli alkaa voimistua, sanoo Koskela.

Naamioitunut mies nappasi marketin pohjakassan matkaansa Kuopiossa

Su, 08/19/2018 - 14:08

Kuopion keskustassa ryöstettiin perjantaina kaupan kassa uhkaamalla myyjää astalolla, kertoi poliisi sunnuntaina. Poliisin mukaan nuori mies sai uhkaamalla myyjän avaamaan kassakoneen ja sai siten pohjakassan siepattua.

Ryöstö tapahtui hieman ennen kello kymmentä illalla Haapaniemenkadun K-Marketissa. Poliisi ei kerro tarkemmin, millaisella esineellä kassaa uhattiin.

Mies pakeni kaupan vastapäätä olevalle tyhjälle tontille jatkaen matkaansa ilmeisesti torin suuntaan.

Itä-Suomen poliisi pyytää vihjeitä teosta sekä miehestä, joka on noin 170 senttiä pitkä ja ruumiinrakenteeltaan hintelä. Miehellä oli päällään musta huppari, mustat verryttelyhousut ja aurinkolasit, ja hän oli peittänyt kasvonsa huivilla.

Vihjeitä pyydetään sähköpostiosoitteeseen vihjeet.ita-suomi@poliisi.fi tai numeroon 029 5415 23.

Onpa omituinen museo – mies tungettiin arkkuun

Su, 08/19/2018 - 14:00

Suomen Kansallisteatterissa liikkuu outoa porukkaa. Isolle lavalle on rakennettu kuvitteellinen museo, jossa mikään ei tunnu pysyvän paikallaan.

Sveitsiläinen koreografi ja ohjaaja Martin Zimmermann (s. 1970) on tehnyt humoristisen teoksen Eins Zwei Drei, joka pelleilee museoon liittyvien stereotyyppisten mielikuvien kustannuksella.

Pääroolissa on kolme tanssijataustaista esiintyjää sekä pianisti, jotka yrittävät pitää alati liikkuvaa museota pystyssä.

Zimmermann poimii teoksiinsa esiintyjät maailmalta, ja Helsingissä nähdään kovan luokan kokoonpano.

Yhdelle esiintyjistä käy esityksessä hassusti. Hänet tungetaan läpinäkyvään miniarkkuun yleisön pällisteltäväksi.

Ahtaaseen laatikkoon solahtava elastinen taiteilija on portugalilainen Romeu Runa, jonka belgialainen huippukoreografi Alain Platel kutsui vuosia sitten tanssijaksi omaan ryhmäänsä Les ballets C de la B. Runa esiintyi Helsingin juhlaviikoilla vuonna 2010.

Ilmiömäinen esiintyjä esitti Platelin teoksessa kouristuksenomaisesti liikkuvaa kehitysvammaista, joka kutsui yleisöä kanssaan tanssiin. Kukaan ei mennyt.

Ulla Nieminen on joutunut hautamaan äitinsä, miehensä ja kaksi poikaansa – yksi ja sama maisema on pitänyt hänet kasassa

Su, 08/19/2018 - 13:12

Oma äiti ei pysty huolehtimaan minusta. Sen Ulla Nieminen, 78, tiesi jo varhain.

Sota ja avioero olivat äidille liikaa. Isä valitsi uuden perheen, Ulla ja hänen pikkuveljensä Aimo kulkivat lastenkotien ja mummuloiden välillä.

37-vuotiaana äiti sairastui syöpään. 13-vuotias tytär asui mummunsa kanssa Tampereen Pispalassa ja kouluun tuli soitto, että äiti on sairaalassa viimeisillään. Mitään ei enää voinut tehdä.

– Lähdin tyttökaverini kanssa katsomaan äitiä. Katselin kaunista nuorta äitiäni. Mikä tarkoitus on siinä, että äiti otetaan minulta näin pois?

Äiti otti kädestä kiinni ja sanoi: "Älä lähde Ulla, ne vievät minut tuonne alas."

Ulla Nieminen ymmärsi, että äiti tarkoittaa alakerralla ruumishuonetta. Hän ei kestänyt vanhemman ahdistusta, vaan irrotti äitinsä käden kädestään ja lähti sairaalasta.

Harvinainen lapsuuskuva Pispalasta. Ulla Nieminen on isänsä sylissä.Niemisen perhealbumi

Seuraava soitto kouluun tuli pian. Äiti oli kuollut.

Ullan piti hakea äidin tavarat sairaalasta. Hän lähti taas saman tyttökaverinsa kanssa matkaan. Sairaalaan oli pitkä matka kävellä.

Äidin tavarat mahtuivat yhteen kassiin. Ulla otti paluumatkalla metsätiellä rahapussin kassista pois, vaikka ei siellä rahaa juuri ollutkaan.

– Heilutin kassia kädessäni ja heitin sen metsään niin pitkälle kuin pystyin. Sanoin hyvästit äidille.

Kotona Ulla Nieminen kertoi mummulle, mitä oli tehnyt. Tämä ymmärsi.

Ulla ja Pentti

– Oli vain Ulla ja Pentti. Pentti ja Ulla.

Näin Ulla Nieminen kuvaa elämänsä rakkautta Pentti Niemistä.

Pentti asui harjun toisella puolella Tampereen Pispalassa. Ensin Ullan huomion kiinnitti Pentin räksyttävä koira. Konserttisalin tansseissa hän näki koiranomistajan, kikkarapään.

– Ensi tanssista jatkoimme seurustelua. Olimme 15-vuotiaita.

Kikkarapää Pentti Nieminen vei Ulla Niemisen sydämen. Häitä juhlittiin Kekkosen luvalla.Niemisen perhealbumi

16-vuotiaina pari oli maalla heinätöissä, kun he alkoivat pohtia naimisiin menoa.

– Kuinkas me päästään naimisiin? Pena sanoi, että hän tietää. Meidän piti pyytää lupa presidentti Kekkoselta, koska olimme vasta 16-vuotiaita.

Lupa tuli Kekkoselta ennen kuin ensimmäinen lapsi Hannu syntyi. Pentti Nieminen lähti armeijaan, Ulla jäi leikkimään omien sanojensa mukaan kotia.

20 dollaria ja Kanadaan

Nuoren parin toimeentulo oli tiukassa. Pentti Niemisen vanhemmat olivat lähteneet Kanadaan ja houkuttelivat nuorta perhettä sinne. Jukka-poika oli vasta kolmen kuukauden, Hannu kolmevuotias.

– Meillä oli kaksi kassia, kaksi lasta ja 20 dollaria rahaa, kun me lähdimme seikkailemaan.

Olot Kanadassa olivat alkeelliset, suihkua ei ollut elokuvista puhumattakaan. Ulla Nieminen itki haluavansa takaisin Tampereelle.

– Viisi vuotta rukoilin ja pyysin, että Pentti vie minut takaisin kotiin. Pentti lupasi vuosimallin 65 Mustangin, sitten katsottiin upeaa taloa, jos jäisin.

Ulla Nieminen (keskellä) lähdössä Kanadaan perheensä kanssa.Niemisen perhealbumi

Viiden vuoden jälkeen perhe palasi Tampereelle, missä Ulla Nieminen sai unelmatyön Stockmannin myyjänä. Lihanleikkaajana työskennellyt Pentti Nieminen ei kuitenkaan sopeutunut paluuseen.

– Minulle tuli osastolle yksi päivä soitto, että nyt on puukko lyöty pöytään ja lähdetään. Mitä siinä muuta voin kuin mennä pomoni maisteri Heikkilän puheille taas? Jaaha, rouva Nieminen lähtee Kanadaan, hän sanoi heti.

Vähitellen, toisella yrittämällä Ulla Nieminen löysi paikkansa Kanadasta. Työ myyjänä oli palkitsevaa, syntyi tytär Tanja ja lastenlapsia.

Pentti oli aina menossa, kävi kuntosalilla ja painonnostokisoissa, osallistui suomalaisten talkoisiin, rakensi mökkiä ja milloin mitäkin.

Kesäisin oltiin mielimaisemassa Tampereen Pispalassa.

Molemmat odottivat eläkkeelle jäämistä, että olisi aikaa.

Viimeinen toivo

Se sunnuntai kului mökillä, kuten pariskunnalla oli tapana. Pentti, 64, laittoi vaimolleen lohta savustamoon, kuten aina ennenkin.

Sää oli kaunis, mutta ilmassa oli suuria huolia. Niemisten pojalla, nelikymppisellä Jukalla, oli aivokasvain.

Hänet oli lennätetty Ottawaan, kun kotikaupungissa ei voitu enää antaa hoitoa. Sunnuntaina oli tarkoitus tehdä uusi leikkaus ja antaa sädehoitoa.

– Kaikki voitava oli tehty. Se oli viimeinen toivomme, Ulla Nieminen kertoo.

Annoin pojalle elämän ja annoin luvan pojalle poistua kivuista ja kärsimyksistä. Ulla Nieminen

Tavallisesti Pentti Nieminen katsoi sunnuntaisin televisiosta formulakisoja. Nyt hän pyysi vaimoansa seuraamaan tilannetta kisassa ja kertoi, että aikoo kaataa pihalla olevan puun.

– Sanoin, että älä ota sitä haapaa pois sunnuntaina. Anna olla. Hän lupasi, että kaataa vain yhden puun.

Ulla Nieminen kuuli miehensä pilkkovan puuta. Hän vei kahvia ulos ja kertoi, mikä tilanne oli formuloissa.

– Huomasin, että Pentillä on pieniä helmiä hikeä otsa täynnä. Pyysin ottamaan paidan pois. Ei minulla ole kuuma tai hätää, Pentti sanoi.

Ulla Nieminen kävi hakemassa miehelleen toisen kahvikupin sisältä.

– Aukaisin oven takapihalle. Näin, että Pentti on maassa polvillaan. Kottikärryt olivat pystyssä, koska hän oli ottamassa paloiteltuja puita. Hän oli pudonnut kuin rukousasentoon.

Kahvikuppi lensi, Ulla Nieminen huusi ja juoksi Pentin luokse. Hänen maailmansa särkyi.

– Menin Pentin päälle, kaadoin maahan ja näin, mitä on tapahtunut. Hakkasin Penttiä ja huusin, älä jätä minua yksin. En pysty elämään ilman sinua.

Äidin käsivarsilla

Naapurit tulivat paikalle ja hälyttivät apua. Massiivisen sydänkohtauksen jälkeen ensihoito ei voinut tehdä mitään. Ulla Nieminen vietiin sairaalaan hysteerisenä.

Kanadassa hautajaiset järjestetään jo viikon sisällä kuolemasta. Ulla Nieminen teki järjestelyjä, mutta odotti koko ajan, että hänen Penttinsä ilmaantuisi jostain nurkan takaa.

– Hautajaisissa viisivuotias lapsenlapsemme meni kirkossa yksin Pentin uurnan luo ja sanoi: Hyvästi pappa. Silloin tajusin, että tämä on lopullista.

Nuori Niemisen perhe. Ulla Niemisestä tuli äiti jo 17-vuotiaana.Niemisen perhealbumi

Suru oli lamauttavaa, mutta siihen ei voinut jäädä. Ulla Niemisen Jukka-pojalta ei saatu kasvainta pois leikkauksessa.

Kolmen vuoden ajan Ulla Nieminen hoiti kotona päivisin aikuista poikaansa. Hän pisti kipulääkkeet, laittoi ruokaa ja jutteli vanhoja asioita Suomesta.

Sama jatkui vuoden ajan sairaalassa. Aamupäivällä Ulla Nieminen vei pojalleen karjalanpaistia tai muuta ruokaa ja iltaisin lättyjä.

– Minä pesin hampaat, ja lapsenlapseni antoi ksylitolipastillin. Se oli hänen tehtävänsä.

Sitten yhteinen aika loppui.

Jukka kuoli äitinsä käsivarsille sairaalassa.

– Puhuin kotikielellä suomeksi. Jukka olet aina ollut kiltti äidille. Nyt pyydän, lähdetään katsomaan isää, hän on odottanut näin kauan sinua. Nyt on menty näin pitkä matka, näetkö jo isän. Silloin tuli ihana pieni pehmeä hengitys ja Jukka oli poissa.

– Annoin pojalle elämän ja annoin luvan pojalle poistua kivuista ja kärsimyksistä.

Lapsen sairastuminen

Lapsen kuolema tuntui luonnottomalta. Elämässä oli väärä järjestys, vanhemman pitäisi kuolla ensin.

Lapsen hautaaminen tuntui totaalisen väärältä.

Ja sitten Ulla Nieminen joutui tekemään sen toisen kerran.

Viisikymppinen Hannu-poika oli sairastunut verenmyrkytykseen eli vakavaan yleisinfektioon. Diabetes pahensi tilannetta ja lääkärin mukaan mahdollisuudet selviytyä olivat 50–50.

Verenmyrkytys aiheutti sydänvian ja keuhkot olivat heikot. Äiti auttoi taas aikuista poikaansa, vaihtoi siteitä, pesi jalkoja, vei lättyjä.

– Jalkojen hoidon kanssa piti olla tarkka, joten minä aina rasvasin ne. Huomasin, että pikkuvarpaassa oli pieni piste. Hannu repäisi ruven irti. Myöhemmin varvas alkoi mustua. Sanoin lääkärille, että poistetaan varvas, mutta siihen määrättiin antibiootit.

Myöhemmin lääkäri suositteli jalan amputoimista.

– Hannu on ollut autoilija ikänsä. Se oli hirveä draama. Sanoin, että se on vain jalka, saat siihen tilalle proteesin.

Äiti suostutteli, poika suostui.

Jouluaattona 2016 koko suku oli jouluaterialla ravintolassa, jotta Hannun pyörätuoli mahtui sinne. Myös Hannun poika Englannista tuli käymään.

Ulla Nieminen pani merkille, että Hannu näyttää väsyneeltä.

– Aamulla neljältä sain soiton, että Hannu on sairaalassa ja tajuissaan. En vain pystynyt lähtemään. En voinut mennä toista kertaa kuolevan poikani luokse. Soitin tyttärelleni, jonka luona Hannun poika oli yötä.

Poika ehti nähdä isänsä ovelta. Lääkäreiden ympäröimä Hannu vilkutti ja hänen poikansa Dylan teki samoin.

Sitten Hannu oli poissa.

Sairaalassa käynnit jatkuvat

Vuosien aikana Ulla Nieminen oli tutustunut Kanadassa asuvaan Kaleviin, jonka vaimo oli kuollut samoin kuin hänen Penttinsä.

He kävivät yhdessä ulkomailla ja piristivät toistensa elämää. Oli helpottavaa, kun toinen ymmärsi surua, joka ei koskaan kokonaan jätä rauhaan.

Yrittäjänä toiminut Kalevi pursusi elämää. Hänen kotinsa oli täynnä suomalaista lasia ja designia. Kauneutta, joka antoi Ulla Niemiselle voimaa.

Puoli vuotta Ulla Nieminen oli käymättä sairaalassa hänen poikansa kuoleman jälkeen.

Vuosi sitten kesällä Kalevi sai aivoinfarktin.

Joskus hän tuntee Ulla Niemisen, kun tämä tulee sairaalaan. Yleensä ei.

Mielimaisema vaikuttaa tutkitusti

Ulla Nieminen lentää joka kesä Kanadasta lapsuutensa Pispalaan vierailulle. Niin myös tänä kesänä, sillä se on hänen henkireikänsä.

Ensimmäisenä hän menee Kauppahalliin ja ostaa mustaamakkaraa. Sen jälkeen hän kävelee Pispalassa katuja, jotka ennen olivat polkuja.

– Se on melankolinen, jokakesäinen pakko tehdä tämä kävely. Täällä on sydämeni. Täällä sain sen rakkauden, mitä olin vailla kahdeksan ensimmäistä vuotta.

Niemisen perhealbumi

Kun Ulla Nieminen oli kahdeksan, hänen Pispalan mummunsa haki hänet sijoituspaikasta kotiin. Siitä alkoivat rakkauden vuodet, joita hän ei koskaan unohda.

– Jollakin lailla uskon, että se on Pispalan mummu, joka johtaa minun elämääni. Hän johdattaa ja antaa voiman. Täällä on kauneus, kun tulen tänne. Täällä on ystävät ja sukulaiset, kaikki vanha hyvä. Kun menen kotiin, olen energiaa täynnä ja muistelen tätä.

Mielimaisemalla on väliä myös tutkimuksen mukaan. Tampereen yliopistossa on tutkittu metsän ja maiseman rauhoittavaa vaikutusta. Useimmilla mielimaisemaan liittyy luonto, ja metsät ja puut ovat tärkeitä ihmisille.

Tutkimusten mukaan keho rentoutuu ja pulssi tasaantuu kiihkeästäkin tilanteesta jo 4–7 minuutin mielimaiseman katselulla.

Suomalaisryhmä oli mukana tutkimuksessa, jonka mukaan kävely kaupungin viheralueilla vaikutti edullisesti myös verenpaineeseen, paransi keskittymiskykyä ja toi luovuuden kokemuksia.

Lääkärilehti kertoo tutkimustuloksista, että mitä enemmän asuinpaikassa on viheralueita, sitä vähemmän asukkailla on ahdistuneisuus- ja masennushäiriötä ja sydäntautikuolleisuutta.

Elämä jatkuu

Ulla Niemisellä on viimeisen päälle laitetut kynsilakat sormien ja varpaiden kynsissä, hän ei mene minnekään ilman korujaan. Hän vitsailee aina kuin voi, kirjoittaa runoja ja tapaa ystäviään usein.

Ulla Nieminen nauraa aina kun voi.Turkka Korkiamäki

Surujaan ihminen ei yleensä pääse valitsemaan, mutta elämää ja kauneutta voi valita nähdä ympärillään.

– Surut kulkevat mukana mutta elämä jatkuu. Et voi sulkea itseäsi suruun, koska sinulla on elämää ympärillä.

Miksi tämä tapahtuu minulle? Sitä ei saa Ulla Niemisen mukaan alkaa ajatella katkerasti.

On parempi antaa Pispalan moreenin rapista jalkojen alla ja kävellä sitkeästi eteenpäin, jos jalat vain kantavat.

Katsoa harjun mäntyjä, jotka ovat ikiaikoja seisseet paikallaan ja nähneet monenlaista.

Istua penkille, jolla Pentti suuteli, ja katsoa tutulle järvelle.

Muistoja ei voi kukaan ihmiseltä viedä.

Ulla Nieminen lapsuutensa maisemissa Tampereen Pispalassa, taustalla näkyy Näsinneula.Turkka Korkiamäki Lue lisää:

Mielipaikka auttaa ikävään oloon kuin terapeutti

''On pareja, jotka esittävät olevansa vain ystäviä tai kämppiksiä'' – Naispari toivoo, ettei Pride-tapahtumia enää tulevaisuudessa tarvittaisi.

Su, 08/19/2018 - 12:14

Jenna Metsäketo imettää ja heijaa pientä lasta sylissään. Taapero jokeltelee tyytyväisenä. Metsäkedon vaimo, Janttu Vainio-Metsäketo katselee parivaljakkoa hymynkare suupielillään.

Naiset ovat olleet yhdessä kuusi vuotta. He viettivät häitään kolmisen vuotta sitten ja muuttivat rekisteröidyn parisuhteensa avioliitoksi heti tasa-arvoisen avioliittolain astuttua voimaan. Perheeseen kuuluu avioparin yksivuotias tytär Minka ja kaksi vanhempaa tytärtä Vainio-Metsäkedon aikaisemmasta liitosta.

Kouvolalainen sateenkaaripari on ollut paljon esillä julkisuudessa ja antanut useita haastatteluja medialle. Molemmat naiset löysivät seksuaalisen identiteettinsä täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Kummallakin on ollut suhteita sekä miesten että naisten kanssa.

– On sukupuolesta riippumatonta, jos johonkin ihmiseen rakastuu, Jenna Metsäketo toteaa.

Moni sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluva ei uskalla tuoda identiteettiään julki yhtä avoimesti – jos ollenkaan.

– On pareja, jotka esittävät olevansa vain ystäviä tai kämppiksiä. Ensimmäisen lapsen syntyessä kätilöt ja hoitajat sanoivat, että me olimme ensimmäinen sateenkaaripari, joka tuli avoimesti sanomaan, että hei, me olemme pari ja meille tulee vauva. Aikaisemmin oli aina sanottu, että tämä on minun ystäväni tai tukihenkilöni. Tälläkin hetkellä Kouvolassa on niin paljon perheitä kaapissa, että oikein harmittaa, Janttu Vainio-Metsäketo kertoo.

Vähemmistöt ovat piilossa

Parin mukaan kaikki eivät uskalla kertoa elämästään esimerkiksi työpaikalla tai tulla haastatteluissa esiin omilla kasvoillaan ja nimillään.

– Tulee sellainen olo, että hui, miksi ei. Voiko se johtua vain siitä, että sattuukin vaikka rakastamaan samaa sukupuolta olevaa? Se hämmentää. Sen vuoksi haluamme näyttää luontevaa esimerkkiä, ettei tässä ole mitään outoa tai ihmeellistä. Tämä on ihan samanlaista, kuin muilla, Jenna Metsäketo sanoo.

Naiset arvelevat monen sulkeutuvan kaappiin sen vuoksi, etteivät sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt eivät ole kaupungissa esillä, eikä niille ole toimintaa, kokoontumispaikkoja tai yhteisöjä. Kymenlaakson Seta ei ole ollut aktiivisena pitkään aikaan.

Pariskunta on saanut esilläolostaan paljon positiivista palautetta.Juulia Tillaeus / Yle

– Heti kun tullaan pienempään paikkaan, niin vaikka oiskin sateenkaariperheitä tai mies- tai naispareja, niin niitä ei näy niin paljon täällä. Se ei ole niin normi. Sen vuoksi voi helposti jäädä siihen ajatukseen, että kun ei vaikka kaveripiirissäkään ole ketään tällaista, niin uskallanko minäkään sitten olla julkisesti vaikka käsi kädessä. Me emme mieti koko asiaa, koska se on meille niin luontevaa, Metsäketo sanoo.

Moni kuitenkin miettii – ja kaipaa tukea.

Verkostot puuttuvat

Nyt tilanteeseen on tulossa ainakin hetkellistä helpotusta. Ensi viikolla Kouvolassa vietetään kaupungin ensimmäistä Pride-ihmisoikeustapahtumaa. Viikon mittaisesta tapahtumasta on tarkoitus tehdä vuosittainen.

– On ihan naurettavaa, että Kouvolan kokoisessa kaupungissa, jossa on vireä kulttuuritoiminta, ei järjestetä tällaista. Eikä ylipäätään mitään sateenkaaritoimintaa. Ei ole homoklubeja eikä mitään yhdistyksiä, jotka kokoontuisivat tai tarjoaisivat jonkinlaista verkostoa. Ajattelin, että tämä voisi olla aika matalan kynnyksen väylä luoda sellaista toimintaa, Kouvola Priden tuottaja Hanna Räty toteaa.

Rahoitus yksityishenkilöiden järjestämää tapahtumaa varten kerättiin joukkorahoituksella. Toistasataa ihmistä lahjoitti tapahtumalle yhteensä noin 4 700 euroa. Summa yllätti Rädyn positiivisesti.

– Luulen, että tilaus tällaiselle on yllättävänkin suuri, mutta sitä ei ole kukaan vielä ääneen sanonut. Sateenkaariväki on Kouvolassa syvällä kaapissa. Nuorisopuolen ihmiset ovat sanoneet, etteivät he oikein tavoita sateenkaarinuoria. Jos tavoittavat, he ovat niin ahdistuneita, että haluavat vain äkkiä pois sieltä, Räty sanoo.

Jenna Metsäketo ja Janttu Vainio-Metsäketo nauttivat luonnon keskellä olemisesta.Juulia Tillaeus / Yle Pikkukaupungissa voi olla vaikeampaa

Vainio-Metsäkedon pariskunnan mukaan moni piilottelee identiteettiään, koska pelkää esimerkiksi työpaikkansa tai asemansa puolesta.

Ennakkoluulot istuvat yhä tiukassa.

– Mitä pienemmälle paikkakunnalle ja kauemmas metropolialueelta mennään, sitä tärkeämpiä tapahtumat ovat. Jos ihminen jää yksin ja joutuu piilottelemaan omaa identiteettiään, se aiheuttaa kuormitusta mielenterveydelle. Jos joutuu silmätikuksi, siitä voi olla todella vaikea päästä pienellä paikkakunnalla. Isossa kaupungissa voi olla helpompi vaikka muuttaa alueelta toiselle, jos tilanne menee aivan katastrofaaliseksi. Siellä voi olla myös helpompi hukkua massaan, Setan puheenjohtaja Viima Lampinen toteaa.

Haastattelu loppui käytännössä heti, kun he saivat tietää Janttu Vainio-Metsäketo

Jenna Metsäketo ja Janttu Vainio-Metsäketo ovat molemmat kotoisin Kouvolasta ja ovat asuneet kaupungissa koko ikänsä. Kumpikaan ei ole koskaan harkinnut poismuuttoa seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.

– Isossa kaupungissa olisi tietenkin helpompi asua, mutta miksi mennä isoon kaupunkiin, kun voi olla pienemmässä ja ottaa haasteen vastaan ja olla esimerkkinä muille, Janttu Vainio-Metsäketo sanoo.

Jenna Metsäketo ja Janttu Vainio-Metsäketo eivät tavallisesti kohtaa ennakkoluuloja, mutta harvat negatiiviset kokemukset ovat jääneet mieleen.

– Menin yhteen työpaikkahaastatteluun. Ensin siellä katseltiin tatuointejani, ja sitten kyseltiin perheasioita. Se haastattelu loppui käytännössä heti, kun he saivat tietää. Huomasin, että soittoa ei tule, vaikka luvattiin. Se tuntui naurettavalta, Vainio-Metsäketo muistelee.

– Ei seksuaalinen suuntautuminen liity töihin mitenkään, Jenna Metsäketo komppaa vaimoaan.

Parikymppisenä Vainio-Metsäketo koki myös asiatonta huutelua kaupungilla, mutta sai vaiennettua huutelijat sanomalla kipakasti takaisin. Hän uskoo siihen, että olemalla oma vahva itsensä pärjää. Perheen lapsia ei ole koskaan kiusattu.

– Jos muut näkevät, että on heikkoutta ja arkuutta, niin se kostautuu.

Pridet romukoppaan

Pariskunta aikoo osallistua koko perheen voimin Kouvola Priden marssiin ja puistojuhlaan.

– Priden avulla ihmiset näkevät, että on erilaisia perheitä, emmekä me ole sen erikoisempia kuin muutkaan, Janttu Vainio-Metsäketo toteaa.

Vainio-Metsäketo osallistuu Pride-viikolla myös paneelikeskusteluun, jossa käsitellään lasten asioita.

– Ääneni halutaan kuulumaan, koska olen oma itseni. On aivan sama, mitä muut sanovat.

Naiset ovat saaneet esilläolostaan pelkästään positiivista palautetta.

– Jotkut puolitutut, jotka eivät ole tienneet meidän henkilökohtaisesta elämästämme, ovat tulleet lehtijuttujen jälkeen kiittämään ja sanoneet, että onpa kiva tietää. Tuntemattomatkin ihmiset tulevat halaamaan, ja onnittelemaan lapsesta tai jostain muusta.

Pariskunta pitää juuri näkyvyyttä avaimena tasa-arvoon. He kuitenkin toivovat, ettei vähemmistöjen loputtomiin tarvitsisi korostaa olemassaoloaan.

– Kyllähän juuri Pride-tapahtumien kautta sitä näkyvyyttä on tullut todella paljon, ja julkisuuden henkilöitä on tullut esille tämän asian kanssa. Toivekuvani kuitenkin on, että jossain vaiheessa emme enää tarvitsisi tällaisia prideja ja että ne voisi heittää ihan romukoppaan. Ja että kaikki erilaiset perheet ja tavat olla parisuhteessa olisivat niin luontevia, ettei niitä tarvitsisi tuoda esille.

Tuhansien Venezuelasta epätoivossa pakenevien matka uhkaa tyssätä Kolumbiaan – "Meidän on tehtävä töitä, tai lapsemme nääntyvät nälkään"

Su, 08/19/2018 - 11:52

Kolumbian ja Ecuadorin rajalla kyyneleet vierivät venezuelalainen Gabriel Malavoltan poskilla, sillä hänen lähellä toteutumista ollut unelmansa uudesta elämästä toisessa maassa on peruttu.

50-vuotias mekaanikko oli lähtenyt Venezuelasta vaimonsa kanssa alkuviikosta, koska maan syvä talouskriisi on tehnyt elämisestä hyvin hankalaa. Lauantaina takana oli kolmen päivän matka vuoristoista reittiä naapurimaan Kolumbian läpi, suuntana Peru, johon moni kulkee Ecuadorin läpi.

Malatovin pääsy Ecuadoriin kuitenkin sulkeutui yllättäen kuten muutamalta sadalta muulta venezuelalaiselta.

Ecuador ja Peru päättivät loppuviikosta alkaa vaatia maahan pyrkiviltä venezuelalaisilta rajalla passia, kun aikaisemmin maahantuloon on riittänyt henkilökortti

– Tietysti minulla on passi. Mutta vaimollani ei oli kuin henkilökortti, enkä ikimaailmassa jättäisi vaimoani. Se tarkoittaa perheiden erottamista ja sitä tapahtuu täällä paljon. Mieluummin palaan, vaikka en tiedä miten voimme pärjätä, Malavolta sanoo Reutersille.

Venezuelasta lähteneitä ihmisiä yöpyi Kolumbian ja Ecuadorin rajalla Tulcanissa.Reuters

Kolumbialaisviranomaisten mukaan vain noin puolella Ecuadoriin ja Peruun pyrkivistä venezuelalaisista on passi mukanaan. Passin hankkiminen voi kestää vuosia, sillä Venezuelassa vallitsee poliittinen ja taloudellinen kaaos.

Nyt Kolumbia pelkää tuhansien pakomatkalla olevien venezuelalaisten jäävän jumiin maahan.

Venezuelan kriisitila ajanut kansaa pakoon

Noin 2,3 miljoonaa venezuelalaista on paennut kotimaastaan vuodesta 2014. YK:n maahanmuuttoasioista vastaavan korkean edustajan tiedottajan William Spindlerin mukaan kyseessä on yksi Etelä-Amerikan historian suurimmista muuttoliikkeistä.

Venezuelassa on ollut jo vuosia pulaa ruuasta ja lääkkeistä. Lisäksi maa kärsii rajusta inflaatiosta, jonka vuoksi monen palkka ei enää riitä elämiseen.

Viimeksi presidentti Nicolas Maduro ilmoitti, että valuutta bolivarista pudotetaan viisi nollaa. Analyytikoiden mukaan muutokset voivat kuitenkin ajaa Venezuelan yhä syvempään kaaokseen. Kansainvälinen valuuttarahasto ennustaa, että inflaatio nousee tänä vuonna miljoonaan prosenttiin.

Passivaatimus tuli monille täytenä yllätyksenä.Reuters

Iso osa Venezuelasta lähtevistä aloittaa matkansa naapurimaa Kolumbiasta ja jatkaa sieltä etelään Ecuadoriin tai Peruun, jossa he uskovat olevan paremmat mahdollisuudet saada töitä tai turvapaikka. Monilla on maissa sukulaisia.

– Haluamme jatkaa matkaamme Peruun, koska haluamme osallistua. Meidän on tehtävä töitä, sillä muuten lapsemme kuolevat. He kirjaimellisesti nääntyvät nälkään, Malavolta sanoo.

– Et voi aavistaakaan millaista on, kun koko perhe joutuu etsimään roskiksesta.

Tiukentunutta linjaa perustellaan turvallisuudella

Perun sisäministeri Mauro Medinan mukaan siirtolaisilta vaaditaan passia, koska sen avulla voidaan taata järjestäytynyt maahanmuutto.

Ecuadoriin on tullut tänä vuonna Helsingin asukasluvun verran venezuelalaisia.

– Jos heille tapahtuu jotain, meillä täytyy olla keino tunnistaa heidät. Suurin osa ihmisistä on kunnon väkeä, mutta joukossa on myös mätiä omenia, ja poliisilla tulee olla työkäkalut tunnistaa heidät, Medina sanoi.

Kolumbian maahanmuuttovirastoa johtavan Christian Krugerin mukaan uusi passivaatimus ei lopeta, mutta hankaloittaa siirtolaisuutta.

– Tämä ei ole siirtolaisuutta, jossa ihmiset lähtevät, koska haluavat lähteä. He lähtevät, koska heidän täytyy lähteä, Kruger sanoo.

Aiheesta lisää:

Ulkolinja: Pako tuhotusta maasta – miljoonat ihmiset pakenevat Venezuelasta

Venezuela poistaa valuutastaan viisi nollaa – inflaatio voi ylittää tänä vuonna miljoona prosenttia

Venezuela sensuroi Ylen Ulkolinja-dokumentin, nyt se leviää netissä kulovalkean tavoin

Kielletäänkö kosmetiikan mikromuovit pian lailla? 50 000 allekirjoitusta kerännyt kansalaisaloite etenemässä eduskuntaan

Su, 08/19/2018 - 11:45

Kansalaisaloite kosmetiikan mikromuovien kieltämiseksi lailla on saavuttanut 50 000 allekirjoittaneen määrän. Raja ylittyi nimien keräämisen viimeisenä päivänä 19. elokuuta. Aloite voi edetä eduskuntaan, jos Väestörekisterikeskus hyväksyy kannatusilmoitusten määrän oikeaksi.

Allekirjoittaneet esittävät, että mikromuovia sisältävien kosmetiikkatuotteiden maahantuonti, myynti ja valmistaminen kiellettäisiin Suomessa lailla. Aloitteen mukaan osa suomalaisista kosmetiikkavalmistajista on jo korvannut tuotteidensa mikromuovit biohajoavilla vaihtoehdoilla.

Suomessa myydään kuitenkin paljon kosmetiikkatuotteita, jotka sisältävät mikromuovia.

– Tästä johtuen mikromuovien käyttöä on rajoitettava lainsäädännöllä, joka estää myös mikromuoveja sisältävien tuotteiden maahantuonnin ja myynnin. Mikromuovit ovat kosmetiikassa täysin korvattavissa haitattomilla vaihtoehdoilla, joita on jo runsaasti markkinoilla, aloite vaatii.

Mikromuoveja on esimerkiksi suihkusaippuoissa ja hammastahnoissa.AOP

Suomen ympäristökeskuksen mukaan Suomen vesistöjen tila on parantunut viime vuosikymmeninä, mutta muun muassa mikromuovit uhkaavat vesistöjä. Mikromuovit ovat muovihiukkasia, jotka ovat alle 5 millimetrin kokoisia.

Mikromuoveja kulkeutuu vesistöihin muun muassa yhdyskuntajätevesien ja hulevesien kautta. Syke mainitsee mikromuovin lähteiksi esimerkiksi kosmetiikan, hygieniatuotteet ja keinokuituvaatteiden pesun.

Kansalaisaloitteen mukaan mikromuovihiukkasten kertymän määrään liittyvät ennusteet ovat synkät.

– Siksi kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin muovien meriin päätymisen estämiseksi on ryhdyttävä viipymättä, lakia perustellaan kansalaisaloitteessa.

Aloitteen on pannut vireille turkulainen Marion Routti.

Seuraako Suomi muiden maiden esimerkkiä?

Esimerkiksi Ruotsi on jo kieltänyt mikromuovin käytön tietyissä kosmetiikkatuotteissa (Helsingin Sanomat). Yhdysvallat ja Britannia ovat kieltäneet muun muassa suihkusaippuoissa esiintyvät mikrohelmet. Vastaavia kieltoja on voimassa tai tulossa voimaan myös Kanadassa, Uudessa-Seelannissa, Irlannissa ja Taiwanissa.

Kansalaisaloitteen mukaan Suomen on seurattava esimerkkiä. Aloitteen kannattajat uskovat, etteivät suositukset tehoa, vaan kosmetiikkateollisuuden toimintaan on puututtava lailla.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan ulkomailla lainsäädännöllä on saatu hyviä tuloksia mikromuovin kitkemiseksi.

Harva aloite etenee eduskuntaan

Kansalaisaloite voi edetä eduskuntaan, jos 50 000 ihmistä allekirjoittaa sen kuuden kuukauden sisällä. Ennen eduskuntaan etenemistä Väestörekisterikeskuksen on tarkistettava kansalaisaloitteen kannatusilmoitukset.

Sen jälkeen kansalaisaloitteen edustaja voi toimittaa aloitteen eduskuntaan.

Tarkkaa ajankohtaa eduskunnan käsittelylle ei ole. Kansalaisaloite.fi-palvelussa kerrotaan, että aloite otetaan käsiteltäväksi viivytyksettä, mikäli eduskunta on koolla. Jos aloitetta ei ole ehditty käsitellä vaalikauden loppuun mennessä, se raukeaa. Seuraavat eduskuntavaalit järjestetään vuoden 2019 keväällä.

Kansalaisaloitelaki tuli voimaan vuonna 2012. Kuluneiden noin kuuden vuoden aikana eduskunta on vastaanottanut yhteensä 23 kansalaisaloitetta. Kaiken kaikkiaan aloitteita on pantu vireille yli 780.

Lue lisää:

Kuorintavoiteista ja suihkugeeleistä päätyy miljardeja muovihelmiä maailman meriin – Yhä useampi maa kieltää kosmetiikan mikromuovit

Carmen aikoo kerätä 10 000 tupakantumppia kuukaudessa – "Maailma ei ole meidän kaatopaikkamme"

Parjattu muoviala: Muovi on ympäristöystävällinen ja hyvä materiaali, mutta ihmiset toimivat typerästi

Aurinkorasvalla läträävät uimarit saavat kaupunkivesien tutkijalta nuhteita – "Syy vesien likaantumiseen on meidän kaikkien"

WWF:n raportti: Välimerestä tulossa muovimeri – jopa 40 prosenttia muoviroskista aiheutuu turismista

Sivut