Uutiset

Suomalaiset ihastuivat etelänaapurin herkkuihin – "Virolaisessa keittiössä ei tuijoteta rasvaprosentteja"

Yle uutiset - 42 min 50 s sitten

Oletko maistanut mulgikapsadia, tuota virolaista perinneherkkua, jossa hapankaalin seurana ovat tuntikausia muhineet sianliha ja ohrasuurimot?

Entä tiesitkö, että monen virolaisen aamupalapöydässä syödään talkkunamuroja eli kamapallideja?

Kohuketta, eli maitorahkasta tehtyä makeaa välipalapatukkaa, olet saattanut maistaa. Niitä kun saa nykyään ihan lähimarketistakin.

Lyhyt oppimäärä virolaiseen keittiöön menee suunnilleen seuraavasti:

Etelänaapurin ruokaa voisi kuvailla sanalla konstailematon. Se on sukua suomalaiselle keittiölle, jossa suuressa roolissa ovat ruisleipä, kalat, metsämarjat ja maitotuotteet. Ateria muovautuu kulloisenkin vuodenajan luonnonantimien mukaan, mutta perunalle ja possulle on aina ollut paikkansa.

Maata vuoronperään hallinneet tanskalaiset, saksalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset ovat kaikki jättäneet omanlaisen jälkensä virolaiseen keittiöön.

Ennen ruokailua on tapana toivottaa head isu! Toivottavasti maistuu.

Kiluvõileib eli kilohailileivät

Tarvitset:

Mustaa leipää

Voita

Kilu- eli kilohailifileitä

Keitetty kananmuna

Sipulisilppua

Koristeeksi ruohosipulia tai tilliä

Tee näin:

– Voitele leivät ja asettele kilohailifileet leivän päälle

– Lisää keitetyt kananmunaviipaleet ja sipulisilppu

– Koristele ruohosipulilla ja tillillä

– Nautiskele! Head isu!

Kansallisherkku muistuttaa vappuista sillivoileipää

Marja Korpimäki saapuu Espoon Olarissa sijaitsevan Baltian elintarvikkeet -liikkeen jämptien hyllyrivistöjen äärelle aina silloin kun häneen iskee kaipuu virolaiseen keittiöön.

Espoolainen Korpimäki emännöi yli vuosikymmenen majataloa Peipsijärven rannalla, Viron ja Venäjän rajalla. Tuona aikana virolaiset maut tulivat tutuksi ja jäivät pysyvästi hänen lautaselleen.

Tällä kertaa hänen ostoslistallaan ovat perinteiset kiluleipätarvikkeet.

– Kiluleib eli kilohailileipä on perinteinen herkku, jonka tuntevat kaikki. Siitä on varmasti myös joka vuosi jonkinlainen muunnos presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla, Korpimäki sanoo ja nappaa leipähyllystä paketin mustaa leipää.

Suomalaiset käyvät nykyään myös ruokaostoksilla Virossa, ja sitä kautta tuotteet tulevat tutuiksi. Elena Akkonen, kauppias, Baltian elintarvikkeet

Kiluleipä on hänen vakioreseptinsä silloin kun haluaa valmistaa jotain oikein virolaista. Valintaa puoltaa myös se, että kyseinen perinneherkku on näyttävä, mutta varsin helppo valmistaa.

– Mustan leivän päälle voita, kilohailifileitä, keitettyä kananmunaa ja päälle vähän sipulia. Ei sen kummempaa!

1,3 miljoonan asukkaan Virossa vietetään itsenäisyyspäivää samaan tapaan kuin Suomessa, eli seuraamalla presidentin järjestämiä juhlia televisiosta perheen ja ystävien kanssa.

– Paitsi että Virossa on vielä Suomeakin tärkempää, että itsenäisyyspäivänä pukeudutaan kauniisti ja syödään hyvin. Yleensä juurikin kiluleipiä, Korpimäki muistuttaa.

Elena Akkonen on pitänyt Baltian elintarvikkeet -kauppaa Espoossa kahdeksan vuotta. "Nykyään suurin osa asiakkaista on suomalaisia", hän kertoo.Jaani Lampinen / Yle Suomalaiset haluavat Viron makuja kotiinsa

Myös Baltian elintarvikkeet -kaupan omistajan Elena Akkosen juhlapöydässä on lauantaina kiluleipiä. Akkonen perusti kauppansa kahdeksan vuotta sitten. Virolaisia elintarvikkeita oli vaikea saada, joten hän päätti ryhtyä itse toimeen.

– Ensimmäiset puoli vuotta tein töitä ympäri vuorokauden, mutta en saanut palkkaa, Akkonen kertoo.

Nykyään pääkaupunkiseudulla on lukuisia Viron ja Itä-Euroopan elintarvikkeita myyviä erikoisruokakauppoja ja virolaisia elintarvikkeita saattaa löytää myös isojen ketjujen valikoimista.

Kysyntää virolaisille elintarvikkeille riittää jo siksikin, että virolaiset ovat Suomen ylivoimaisesti suurin ulkomaalainen kansalaisryhmä. Vantaalla viroa puhutaan äidinkielenä jo enemmän kuin venäjää tai ruotsia.

Virossa syötiin rahkaa jo kauan ennen kuin se tuli Suomessa trendikkääksi terveysbuumin myötä. Marja Korpimäki, virolaisen keittiön asiantuntija

Olarin putiikissa tilanne on toinen kuin kahdeksan vuotta sitten. Nyt kauppa käy, ja kauppiaan on välillä mahdollista pitää itse vapaata.

Akkonen kertoo, että alkuvuosina asiakaskunta koostui pääasiassa virolaisista ja venäläisistä. Nyt jo 60 prosenttia asiakkaista on suomalaisia.

– Monet käyvät nykyään myös ruokaostoksilla Virossa ja sitä kautta tuotteet tulevat tutuiksi. Sitten he saapuvat tänne ja kysyvät esimerkiksi, että onko teillä savustettua juustoa myynnissä. Yleensä kyllä löytyy, Akkonen sanoo.

Hän uskoo, että Viron matkailun lisääntymisen ja arkipäiväistymisen lisäksi suomalaisten asiakkaiden runsaaseen määrään vaikuttaa yksi varsin yksinkertainen asia:

– Virolaiset elintarvikkeet ovat hyvänmakuisia.

– Virossa ei tuijoteta ruuan rasvaprosentteja samalla tavalla kuin Suomessa, Korpimäki komppaa.

Kiluleipä on virolainen kansallisherkku, jota löytyy melkein joka kodista helmikuun 24. päivä, jolloin juhlitaan Viron 100-vuotissyntymäpäivää.Jaani Lampinen / Yle Hapanta ja puhdasta sen olla pitää

Virolaisessa ruuassa maistuvat puhtaat maut, joita ei peitetä monimutkaisella maustamisella.

Perusmaku on hapan. Etikkaa käytetään paljon, mutta vielä sitäkin suuremmassa roolissa ovat happamat maitotuotteet.

Etenkin hapukoort, eli smetanaa muistuttava hapankerma, jota virolainen käyttää liki kaikkeen keitoista kastikkeisiin ja leivonnaisista kakuntäytteisiin.

– Se on meidän suosituin tuotteemme. Myymme hapukoorta kaksisataa pakkausta viikossa, Akkonen kertoo.

– Virolainen keittiö ei olisi virolainen keittiö ilman hapukoorta. Virossa syötiin myös rahkaa jo kauan ennen kuin se tuli Suomessa trendikkääksi terveysbuumin myötä, Korpimäki lisää.

Myös säilöminen on Virossa edelleen arvossaan ja siinä missä suomalainen tunnistaa villiyrteistä tavallisesti vaan nokkosen, Virossa luonnossa kasvanut vihreä on aina ollut oleellinen osa keittotaitoa.

– Meillä olisi paljon opittavaa virolaisesta keittiöstä, Korpimäki sanoo.

Kiluleivistä on juhlallista aloittaa.

Elagu Eesti! Eläköön Eesti!

Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää Meizu X2 -puhelimesta: Snapdragon 845 ja alle 400 euroa

Muropaketti - 58 min 17 s sitten

Huippuluokan järjestelmäpiirejä käyttävät puhelimet ovat yleensä huippukalliita. Meizu aikoo nyt tunkea huippuedullisten lippulaivojen markkinoille X2-mallillaan.

Meizun ylimpään johtoon kuuluva Li Nan on vahvistanut tietoja puhelimesta kiinalaiselle Mydrivers-sivustolle. Nanin mukaan puhelimen järjestelmäpiirinä on Snapdragon 845, eli sama huippupiiri, joka vauhdittaa esimerkiksi Samsung Galaxy S9 -puhelinta. Huippupiiristä huolimatta puhelimen hinta on vain noin 3000 renminbmiä, eli alle 400 euroa.

Puhelimen näyttö valtaa mahdollisimman paljon etupuolen pinta-alasta, ja sen kuvasuhde on 18:9. Joidenkin vuotojen mukaan puhelimessa olisi myös pieni kakkosnäyttö takapuolella, mutta tätä huhua Nan ei vahvista. Myöskään mahdollisesta kaksoiskamerasta tai muista teknisistä ratkaisuista järjestelmäpiirin ohella tietoa ei herunut. Eikä myöskään julkaisupäivää. Hinnan ja järjestelmäpiirin yhdistelmä tekee kuitenkin laitteesta yhden tämän vuoden kiinnostavimmista älypuhelimista jo nyt.

The post Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää Meizu X2 -puhelimesta: Snapdragon 845 ja alle 400 euroa appeared first on Muropaketti.com.

Tästäkö uusi kansanosake? – Koskenkorvaa ja "Jallua" valmistava Altia listataan pörssiin

Kaleva - 1 tunti 50 s sitten
Valtion omistama alkoholijuomayhtiö Altia aiotaan listata Helsingin pörssiin, kertovat Valtioneuvoston kanslia ja yhtiö perjantaina.

Juomavesi omasta lähteestä, lihakeiton sijaan kanakeittoa ja kilometrikaupalla mellakka-aitaa – ensi kesän Suviseurat nousevat Nelostien varteen

Yle uutiset - 1 tunti 50 s sitten

Helmikuisena pakkaspäivänä Äänekosken Liimattalan kylä näyttää lepäilevän on talviunilla. Lunta on kymmeniä senttejä. Peltoaukealla silmään pistää maisemaa halkova puisten paalujen meri.

Liimattalan kumpuileva maisema Nelostien varressa on ensi kesänä vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen Suviseurojen pitopaikka. Se varautuu ottamaan vastaan jopa 75 000 juhlavierasta, rivikaupalla asuntovaunuja, ruokahuollosta huolehtivia rekkoja ja seuraväkeä kyyditseviä linja-autoja.

– Järjestelyt ovat jo kovassa vauhdissa, vaikka kenttä on lumen peitossa. Sisätiloissa valmistelua tehdään ihan päivittäin, sanoo Äänekosken Suviseurojen viestintätoimikunnan puheenjohtaja Antti Koivisto.

Äänekosken Suviseura-alue saatiin käyttöön 30 maanomistajalta. Alue rajoittuu Keiteleeseen ja Nelostiehen.Urpo Minkkinen

Seurojen valmisteluja on tehty jo pitkään. Yli 200 hehtaarin alueen saamisesta seurakäyttöön neuvoteltiin yhteensä 30 yksityisen maanomistajan kanssa, minkä jälkeen puustoa on raivattua, siltoja ja vesijohtoja kaivettu maahan ja kenttää pohjustettu ensi kesän liikennettä varten.

Valtatien liikenteen pitää sujua

Päänvaivaa oli heti kättelyssä tulla juomaveden saannista – Liimattalan piskuisen kylän kunnallinen runkovesiputki kun ei seuratarpeisiin riitä. Alueelta löytyvä puhdasvetinen lähde kuitenkin ratkaisi järjestäjäväen ongelmat. Ely-keskuksen ottamien näytteiden mukaan vesi on juomakäyttöön soveltuvaa, pesuvesi saadaan viereisestä Keiteleestä.

Nelostien läheisyys tuo järjestäjille omat haasteensa.

– Meidän on varmistettava, että liikenne valtatiellä sujuu myös Suviseurojen aikana. Lisäksi tien varteen rakennetaan turvallisuuden takaamiseksi mellakka-aitaa, Koivisto kertoo.

Talkootunteja Suviseuroissa kertyy kymmeniätuhansia. Äänekosken seurat ovat paitsi Keski-Suomen rauhanyhdistysten myös koko Etelä-Suomen yhdistysten yhteisponnistus. Ydinjoukko, noin 600 vastuuhenkilöä tulee Keski-Suomesta, mutta työvoimaa tapahtumaan kerätään koko Etelä-Suomen alueelta.

Lähivuosina perinteiset "peltoseurat" saattavat jäädä historiaan.

Tehtäväkuvia Suviseuroissa on monia. Seuroilla tarvitaan niin liikenteenohjaajia, ruoanvalmistajia, kioskimyyjiä, roskankerääjiä kuin viestintäväkeä, ensiapuhenkilöstöä ja siivoojia.

Esimerkiksi ravintolatoimintaan on laskettu tarvittavan 3000 työvuoroa, kertoo ravintolatoimikunnan puheenjohtaja Mirja Römpötti. Hän luotsaa joukkoineen yhtä Suviseurojen infran keskeisintä elementtiä, ruokahuoltoa.

Oppia järjestelyihin haettiin viime kesältä Porista, mutta jotain omaleimaistakin on Äänekosken ravintolatarjontaan haluttu.

– Lapin lihakeitosta luovuttiin ja sen tilalle otettiin tarjottavaksi kanakeitto. Eli punaista lihaa on tarjolla vain yhdessä pääruoassa, spagetissa. Niiden lisäksi on sitten kalakeittoa, riisipuuroa ja iltasella myös pizzaa Römpötti kertoo.

Keittoja tarvitaan jokaista laatua arviolta 20 000 litraa, suosituimpia tarjottavia lienee Römpötin mukaan pizza. Niitä tarjoiltaneen 120–150 000 kappaletta.

Äänekoskelle oppiin saapuvat kesällä myös seuraavien seurojen järjestäjät Muhoksesta. Tulevien järjestäjien työskentely seuroilla on keskeinen tekijä järjestelytietouden siirtämisessä seutukunnalta toiselle.

Lähivuosina Suviseurojen perinteiset "peltoseurat" saattavat jäädä historiaan.

– Väkeä on paljon ja kalusto käy koko ajan raskaammaksi. Ajatus on, että tulevaisuudessa seurapaikoiksi saataisiin vaikkapa lentokenttä-alueita, joilla maapohja on parempi, Antti Koivisto kertoo.

Suviseurat järjestetään Äänekoskella 29.6.–2.7.

Tältä näyttää Yardie, ensimmäinen Idris Elban ohjaama elokuva

Muropaketti - 1 tunti 11 min sitten

Näyttelijä Idris Elban debyyttiohjaus on rikostrilleri.

Studio Canal UK on julkaissut ensimmäisen trailerin näyttelijänä paremmin tunnetun Idris Elban ohjaamasta Yardie-elokuvasta. Elokuva sai ensi-iltansa pari päivää sitten tällä hetkellä käynnissä olevilla Sundancen elokuvajuhlilla.

Yardie sijoittuu 1970-luvun Kingstoniin  ja 1980-luvun Hackneyyn. Se kertoo nuoresta jamaikalaismiehestä nimeltään D (Aml Ameen), joka ei ole koskaan päässyt yli hänen isoveljensä Jerry Dreadin (Everaldo Creary) murhasta. D varttuu Kingstonissa King Fox -nimisen tuottajan ja rikollispomon suojissa, joka lähettää hänet Lontooseen, jossa hän tapaa veljensä murhanneen miehen.

Idris Elban debyyttiohjauksen käsikirjoituksesta vastaavat Brock Norman Brock ja Martin Stellman. Yardie perustuu Victor Headleyn saman nimiseen kirjaan.

The post Tältä näyttää Yardie, ensimmäinen Idris Elban ohjaama elokuva appeared first on Muropaketti.com.

Päättäjät Tuiran kimpussa – käsite täyden palvelun kirjastosta romutetaan

Kaleva - 1 tunti 12 min sitten
Kuinkahan moni päättäjistämme on käynyt lähikirjastossaan ja asukastuvallaan? Onko heillä minkäänlaista käsitystä paikkojen tarpeellisuudesta meille veronmaksajille?

Keanu Reevesin palkkatappaja John Wick seikkailee pian myös videopelissä – Nimi tosin saattaa olla Jason

Muropaketti - 1 tunti 18 min sitten

Suosittu Fortnite: Battle Royale saa pian kovasti John Wickia muistuttavan hahmon, jonka nimi ei välttämättä ole John Wick.

Epic Games on vihjannut, että viime vuonna valtavaksi hitiksi muodostuneessa Fortnite: Battle Royalessa pystyy pian pelaamaan John Wickillä – tai ainakin häntä kovasti muistuttavalla hahmolla.

Pelin Reddit-sivulle ilmestyi eilen alla oleva kuva, jonka mukana oli vain saateteksi: ”Pian!” Kuvan hahmo muistuttaa kovasti Keanu Reevesin esittämää palkkatappajaa, mutta toistaiseksi ei ole tiedossa, onko Epicillä virallinen lisenssisopimus elokuvien tuotantoyhtiön kanssa.

Kommenteissa Epic vitsailee, että hahmon nimi olisi Jason, ja kehittäjät viittaavat myös ainakin Taken-elokuviin. Voi siis olla, että hahmo vain muistuttaa John Wickia, mutta eroaa tarpeeksi, jotta tekijät välttyisivät lakiongelmilta. Vielä ei myöskään ole tiedossa, milloin pelaaja pääsevät John Wickillä pelaamaan.

Fortnite: Battle Royale on selviytymispeli Fortniten itsenäinen ja ilmainen sisarpeli, joka on Forbesin mukaan ladattu jo mielettömät 40 miljoonaa kertaa. Fortnite ja Microsoftin PlayerUnknown’s Battlegrounds ovat yhdessä nostaneet battle royale -räiskintäpelit valtavaan suosioon. Peli on saatavilla PlayStation 4:lle, Xbox Onelle, PC:lle ja Macille.

The post Keanu Reevesin palkkatappaja John Wick seikkailee pian myös videopelissä – Nimi tosin saattaa olla Jason appeared first on Muropaketti.com.

Valtion alkoholiyhtiö Altia listautuu Helsingin pörssiin

Yle uutiset - 2 tuntia 3 min sitten

Valtion alkoholiyhtiö Altia listataan Helsingin pörssiin. Suomen valtio järjestää osakemyynnin ja pörssilistauksen, jossa Altian osakkeita tarjotaan yleisölle ja osakkeet listataan Helsingin pörssiin.

– Toteutuessaan suunniteltu listautuminen mahdollistaisi Altialle strategista liikkumavaraa. Se tarkoittaisi lisäksi entistä laajempaa avoimuutta ja mahdollisuutta kehittää vastuullista juomakulttuuria, sanoo toimitusjohtaja Pekka Tennilä tiedotteessa.

– Parinkymmenen vuoden tauon jälkeen valtio-omistaja kykenee jälleen tarjoamaan kehityspolun listautumisen kautta. Päätös luoda Altialle entistä paremmat kasvu- ja kehitysmahdollisuudet, on vastuullisen omistajan ajanmukaista toimintaa, sanoo valtion omistajaohjauksesta vastaava elinkeinoministeri Mika Lintilä tiedotteessa.

Hallitus mainitsee useita listautumisella tavoiteltavia hyötyjä. Se mahdollistaa yhtiön pääsyn pääomamarkkinoille, laajentaa omistajapohjaa, tarjoaa yleisölle mahdollisuuden sijoittaa yhtiöön ja lisää yhtiön liiketoiminnan läpinäkyvyyttä sekä sidosryhmien kiinnostusta, valtio-omistaja katsoo.

Lintilän mukaan hänellä on täysi luottamus yhtiön talouteen ja hyvään hallintoon listayhtiönä toimimisessa.

Valtio pysyy ainakin kolmanneksen omistajana

Altian vuoden 2017 liikevaihto oli 359 miljoonaa euroa. Liiketulosprosentti oli 7,3 prosenttia ja vertailukelpoinen liiketulosprosentti 7,8 prosenttia. Yhtiöllä oli 703 työntekijää vuoden 2017 lopussa.

Listautumisen toteutuessa valtio jää yhtiöön vähintään kolmanneksen omistajaksi.

Altia on Pohjoismaiden markkinajohtaja viinien ja väkevien alkoholijuomien markkinoilla volyymeillä mitattuna. Altia toimii Pohjoismaissa, Virossa ja Latviassa, ja sillä on tuotantoa Cognacissa Ranskassa sekä vientiä noin 30:een maahan.

Yhtiö kertoo omassa tiedotteessaan, että sen tunnetuimmat omat tuotteet ovat Koskenkorva Vodka, Blossa-glögit, O.P. Anderson-akvaviitti, Chill Out -viinit, Xanté sekä Larsen- ja Renault-konjakit.

Altian mahdollista pörssilistausta on uumoiltu jo jonkin aikaa. Yle listasi syyskuussa kuusi valtionyhtiötä, jotka saattaisivat olla valtion myyntilistalla.

Moon-ohjaaja Duncan Jonesin odotettu Mute-scifijännäri tulee tänään tarjolle Netflixiin

Muropaketti - 2 tuntia 8 min sitten

Mute-elokuvan pääosassa nähdään Alexander Skarsgård.

Moon- ja Source Code -elokuvista tutun ohjaaja Duncan Jonesin Mute-tieteisjännäri julkaistaan Netflixissä tänään. Elokuva on omistettu David Bowielle, ohjaajan edesmenneelle isälle.

Mute sijoittuu lähitulevaisuuteen, missä mykkä Alexander Skarsgårdin esittämä baarimikko Leo elää Berliinissä. Hän on menettänyt puhekykynsä lapsuudessa tapahtuneessa onnettomuudessa ja ainoa hyvä asia hänen elämässään on tyttöystävä Naadirah (Seyneb Saleh).

Naisen kadottua Leo lähtee tietysti etsimään tätä. Matka vie mykän miehen Berliinin alamaailmaan, missä hän tapaa Paul Ruddin ja Justin Therouxin esittämät amerikkalaiskirurgit.

Ohjaaja Duncan Jones on myös käsikirjoittanut elokuvan yhdessä Michael Robert Johnsonin kanssa.

Netflixin uutuudet tulevat yleensä tarjolle aamulla noin klo 10.30, jolloin Mute löytyy täältä.

Elokuvasta ei valitettavasti jaettu medialle ennakkokatseluita, joten Muropaketin arvio ilmestyy vasta sunnuntaina.

The post Moon-ohjaaja Duncan Jonesin odotettu Mute-scifijännäri tulee tänään tarjolle Netflixiin appeared first on Muropaketti.com.

Uudesta Tomb Raider -elokuvasta julkaistiin kymmeniä uusia kuvia

Muropaketti - 2 tuntia 37 min sitten

Lara Croftin uudet seikkailut nähdään maaliskuun 16. päivä.

Warner Bros. Pictures ja Metro-Goldwyn-Mayer Pictures ovat julkaisseet kunnon satsin uusia kuvia 16. maaliskuuta ensi-iltansa saavasta Tomb Raider -elokuvan uusintaversiosta, jossa pääosassa nähdään muun muassa Ex Machina -elokuvasta tuttu Alicia Vikander.

Nuorta Lara Croftia esittävän Vikanderin lisäksi elokuvassa ovat mukana muun muassa Dominic West (The Wire), Walton Goggins (Shield), Daniel Wu (Into the Badlands), Kristin Scott Thomas (Darkest Hour), Derek Jacobi (Gladiator) ja Hannah John-Kamen (Ready Player One).

Alla olevasta galleriasta löytyy vain osa fotoista. Loput voit tsekata esimerkiksi täältä.

The post Uudesta Tomb Raider -elokuvasta julkaistiin kymmeniä uusia kuvia appeared first on Muropaketti.com.

Oulun Typen alue on Alvar Aallon teollisuusalueista parhaiten säilyneitä – nyt sekin halutaan tutkimuksen piiriin

Kaleva - 2 tuntia 38 min sitten
Oulun yliopistolla mielitään nyt päästä inventoimaan yleisöltä suljetulla alueella olevat kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset.

Pienten lasten äidit hakevat työuralleen potkua röyhkeyskoulusta – "Eivät kaikki halua jäädä maitoaivoiksi"

Yle uutiset - 2 tuntia 42 min sitten

Yrittäjiksi ryhtyvät äidit tarvitsevat asennetta ja jopa röyhkeyttä, korostaa nuoria äitejä edustava Mothers in Business MiB -yhdistys. Se on paikka äidille, joka haluaa käyttää vanhempainvapaataan myös työuransa suunnitteluun.

Yhdistys on perustettu vuonna 2015. Toiminta on laajentunut pääkaupunkiseudulta muun muassa Tampereelle, Turkuun ja Vaasaan. Jäsenmäärä on kolmessa vuodessa noussut yli 3 000:een. Tampereella heitä on noin 600.

Yksi eniten kiinnostusta herättänyt palvelu on ollut yhdistyksen luentomuotoinen röyhkeyskoulu. Salit ovat täyttyneet niin nopeasti, että suosio on yllättänyt yhdistyksen. Tampereella tällä viikolla järjestetty maksuton tilaisuus varattiin loppuun jo ennakkoon.

Eivät kaikki halua jäädä maitoaivoiksi. Kati Vasell

Viihdealalla toimiva yrittäjä, tamperelainen Kati Vasell on mukana yhdistyksessä koulutustapahtumien järjestäjänä. Hän löysi tiensä toimintaan ollessaan kotona ensimmäisen lapsensa kanssa.

– Kyllähän yrittäjäjärjestöillä on seminaareja, mutta ei niihin kehdannut mennä vauvan kanssa. Mutta sitten kun on Mothers in Business, niin on luvallista osallistua lapsen kanssa. Kukaan ei hätkähdä, jos kuuluu itkua tai joku imettää.

Tampereen tilaisuudessa oli mukana kymmenkunta lasta, joista osa konttasi tai juoksi pitkin luentosalia. Itkuakin kuultiin.

Räikeä sana markkinoi

Sana röyhkeys onkin enemmän markkinointikikka kuin koulutuksen kuvaus. Vasellin mukaan röyhkeyskoulu ei tarkoita sitä, että naiset hyppisivät nenille tai käyttäisivät huonoa kieltä.

– Kukaan ei oikein tiedä mitä odottaa kurssilta. Se kiinnostaa. Eivät kaikki halua jäädä maitoaivoiksi, Vasell sanoo.

Nyt halutaan keskittyä oman tahdon ja osaamisen terästämiseen.

– Ei röyhkeyttä varsinaisesti vaan napakkuutta, jämptiyttä ja uskallusta oman sanoman eteenpäin viemiseksi, hän kiteyttää.

– Sellaista oman itsetunnon rakentamista, se on varmaan se pääasia.

Joillekin naisille äitiyden tuoma pitkä poissaolo töistä tuo pelon, että oma osaaminen latistuu. Röyhkeyskoulussa keskitytään tunnistamaan, miten naisissa asuva kiltti tyttö rajoittaa mahdollisuuksia.

Kukaan ei hätkähdä, jos kuuluu itkua tai joku imettää. Kati Vasell

Oma liikeideakin saattaa kypsyä, kun päivittäinen tekeminen on muuttunut äitiyden perustehtävissä.

Järjestön jäsenet ovat pääasiassa korkeasti koulutettuja, mutta se ei ole mikään sääntö. Muitakin uraansa pohtivia on. MiB:n aatteellista paloa kuvaa se, että mukana on myös vapaaehtoistyöntekijöitä. Yksi heistä on tamperelainen äitiyslomalla oleva Johanna Lahtinen.

– Tosi monet ovat sanoneet, että ihanaa löytää tämä yhdistys varsinkin vanhempainvapaalla – että pystyy kehittämään omaa osaamista myös äitiyslomalla, Lahtinen sanoo.

Lue myös:

"Nuoret naiset on peloteltu sillä, että työelämä on heille epävarma" – Naisverkostojen suosio kasvaa (30.8.2017)

DNA:n huipputulos näkyy myös Findan osakkeiden hinnoissa – puhelinosakkeilla taas kysyntää

Yle uutiset - 3 tuntia 31 s sitten

DNA:n suuromistaja Findan osakkeenomistajat ovat saaneet alkuvuodesta kohonneita ostotarjouksia vanhoista puhelinosakkeista.

Findalla on lähes 40 000 osakkeenomistajaa, joista suuri osa on tavallisia kotitalouksia erityisesti Lounais-Suomen alueella. Osakkeet on saatu aikoinaan puhelinliittymän hankinnan kautta. Finda syntyi vanhojen satakuntalaisten puhelinyhtiöiden fuusioiduttua. Vuosi sitten Findan johdossa käytiin valtataistelu, ja yhtiön johto siirtyi Aurejärven veljeksille.

Viimeaikaisissa tarjouskirjeissä osakkeista luvataan maksaa 37–38 euroa kappale.

Privanet -pörssisivustolla Findan osakkeita on myyty vielä hieman kalliimmalla, 45 euroa kappale. Vielä viime vuonna yhden osakkeen kauppahinta oli noin 30 euroa. Suuressa osassa kotitalouksia osakkeita on vähintään sata kappaletta, jolloin myyntihinta olisi 4 000 euron kieppeillä.

DNA teki huipputuloksen

Findan toimitusjohtaja Tommi Aurejärvi kertoo, että taustalla on teleoperaattori DNA:n viime vuoden hyvä tulos. Finda omistaa DNA:n osakkeista noin kolmanneksen.

– DNA teki loistavan tuloksen viime vuonna, joten ei ihme jos sijoittajat kiinnostuvat.

Kauppalehti kertoi helmikuun alussa DNA:n tehneen ensimmäisenä pörssivuotenaan ennätystuloksen.

– Tulevaisuuden ennustamisen on pörssikursseilla mahdotonta, joten on vaikea sanoa, jatkuuko nousu myös tulevaisuudessa, Aurejärvi sanoo.

Myynnissä ei kannata hätiköidä

Satakunnan Puhelimen entinen toimitusjohtaja Veikko Naire kommentoi Ylelle viime heinäkuussa, että 30 euroa osakkeesta on alhainen hinta. 7–8 euron korotus ei miestä vieläkään tyydytä.

– Hinnat ovat vielä todella matalia, kun laskennallinen arvo yhdelle osakkeelle on lähemmäs 60 euroa.

Naire sanoo, ettei pienomistajan kannata hätiköidä osakkeiden myynnin kanssa. Findan osakkeilla on runsaasti pienomistajia, jotka ovat saaneet osakkeet ostaessaan aikoinaan itselleen puhelinliittymän.

– Itse en myisi osakkeita, ellei ostohinta ala kutosella. Kannattaa seurata esimerkiksi, mitä Porin kaupunki tekee. Jos se alkaa myydä omistamiaan osakkeita, silloin kannattaa seurata perässä, Naire neuvoo.

On hyvin optimistista sanoa, että tilanne olisi sama ensi vuonna. Tommi Aurejärvi Kevät kertoo osinkojen määrän

Findan toimitusjohtaja Tommi Aurejärvi kertoo, että firman yhtiökokous pidetään keväällä. Tuolloin selviävät myös osakkeenomistajille maksettavat mahdolliset osingot.

Viime vuonna Finda maksoi osinkoja viisi euroa per osake, mikä on jo tavallista suurempi summa. DNA:n hyvä tulos tuo Findallekin osinkoja noin 50 miljoonaa euroa.

– Viisi euroa osakkeesta on jo suuri summa, joten en uskalla luvata suurempaa summaa vielä tässä vaiheessa. Kevät näyttää.

Aurejärven mukaan hinnanmuodostuksessa näkyy se, että asiakkaat ovat valmiita maksamaan enemmän esimerkiksi nopeammasta nettiyhteydestä.

– On silti hyvin optimistista sanoa, että tilanne olisi sama ensi vuonna.

Uusia asuntosaaria Jyväsjärveen, 25-kerroksisia taloja, rautatie ja valtatie kannen alle – arkkitehtiopiskelijat laativat 12 huimaa visiota Jyväskylälle

Yle uutiset - 3 tuntia 9 min sitten

Noin 50 Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtiopiskelijaa ideoi tammi-helmikuussa Jyväskylän keskustan itäosan tulevaisuutta. Suuri ja keskeinen alue sisältää neljä ruutukaava-korttelia Vaasankadulta Matkakeskukseen, pienen palan Lutakon aluetta, laajan ratapihan, rautatie- ja maantiealueita sekä Jyväsjärven rantaa.

Opiskelijoiden harjoitustöistä on hyötyä, kun Jyväskylän kaupunki laatii parhaillaan uutta Rantaväylän osayleiskaavaa. Alue nivoutuu ydinkeskustaan, jonka asukasmäärän kaupunki haluaa tuplata vuoteen 2050 mennessä. Opiskelijoita auttoi ideointityössä noin 20 jyväskyläläisen sparrausryhmä, joka koostui aktiivisista kaupunkilaisista ja viranhaltijoista.

– Suunnittelualue on poikkeuksellisen monimuotoinen ja mielenkiintoinen. Uusien ratkaisujen löytäminen ei missään nimessä ollut helppoa, mutta onneksi jyväskyläläisten apua oli tarjolla, kertoo kurssin vetäjä, yhdyskuntasuunnittelun professori Juho Rajaniemi.

Keskusta yhdistettävä Jyväsjärven rantaan

Ennakkoluulottomissa ryhmätöissä opiskelijat ovat löytäneet monia tapoja yhdistää Jyväskylän keskusta Jyväsjärven rantaan. Kaikki opiskelijaryhmät haluavat linkittää keskustan vahvemmin rantaan. Moni ryhmä siirsi ratapihan järjestelyraiteet toisaalle, ehdotti suuria muutoksia valtatiejärjestelyihin ja käytti kansiratkaisuja liikenneväylien ylittämiseen.

– Jotkut ratkaisut voivat aluksi näyttää radikaaleilta, mutta suuri osa niistä on toteutettavissa vaiheittain vuoteen 2050 mennessä, muun muassa järjestelyratapihan siirtäminen muualle. Suunnitelmat tuovat esiin ranta-alueen huomattavan potentiaalin niin asuinympäristönä kuin urbaanina virkistysalueena, arvioi professori Rajaniemi.

Rohkeimimmista suunnitelmista löytyy 25 -kerroksisia tornitaloja Matkakeskuksen vierestä, 200 metriä leveitä tekosaaria Jyväsjärvestä ja puolentoista kilometrin pituinen kansi, joka veisi ratapihan ja valtatien maan alle.

Joel Stenroos, Tito Tunnela, Vili Lustman ja Laura Kömi suunnittelivat rautatien ja valtatien ylle kannen ja sen päälle uuden kaupunginosan.Arvo Vuorela / Yle Rautatie ja valtaväylä jättikannen alle

Laura Kömin, Joel Stenroosin, Tito Tunnelan ja Vili Lustmanin ryhmä halusi ratapihan ja 9-tien kaistat pitkään tunneliin ja päälle uutta uljasta kaupunkia. Työn nimi on Kanta eli yhdistelmä kannesta ja rannasta. Ryhmän idea lähti siitä, että haluttiin säilyttää ratapiha, rautatie ja valtatie koskemattomana.

– Päädyttiin rakentamaan massiivinen kansirakenne yhdistämään rantaa ja keskustaa. Kannen päälle voi rakentaa mittavasti asuin- ja liikerakennuksia sekä viheralueita. Joka puolelta keskustaa on hyvät yhteydet kannelle, kuvailee Laura Kömi.

Vitsi, eikö tuo valtatie voisi kiertää jostain vähän kauempaa? Laura Kömi

Kalliin urakan kustannuksia katettaisiin ryhmän mukaan kannen runsaalla rakennusoikeudella. Kannen alle syntyisi helposti ja runsaasti parkkipaikkoja autoille.

– Vanhoissa kaupungeissa annettiin taannoin lupa vetää valtatie läpi keskeltä kaupunkia parhaasta mahdollisesta kohdasta. Nyt on ruvettu ajattelemaan, että ei vitsi, eikö tuo valtatie voisi kiertää jostain vähän kauempaa, kertoo Kömi.

Liki 50 arkkitehtiopiskelijan työ Jyväskylän kehittämiseksi on mittava. Professori Juho Rajaniemi laskee, että seitsemän viikon kurssin yhteenlaskettu tuntimäärä on noin 9 000 tuntia.

Tämä ei ole enää mikään kyläpahanen. Jyri Marttunen

Opiskelijajoukosta löytyy myös yksi Jyväskylästä kotoisin oleva opiskelija. Jyri Marttunen pohti jo ennen kurssia Lutakon rannan ja Jyväskylän keskustan yhteen saattamista.

– Täällä asuneena voin sanoa, että olisi kiva nähdä sellainen Jyväskylä, missä keskusta ja ranta pelaisivat paremmin yhteen. Ettei Lutakko ja keskusta olisi niin erillisiä osia. Se on suuri haave.

Arkkitehtiopiskelija Jyri Marttunen pääsi harjoitustyönään suunnittelemaan uutta Jyväskylää.

Jyri Marttusen ryhmään kuuluivat Eetu Hyvönen, Tiia Kilpeläinen ja Ida Schmidt. Suunnittelutyön nimeksi valikoitui Jyväskaupunki.

– Se on lennokas ja leikittelevä nimi. Se antaa aistia, että tämä ei ole enää mikä kyläpahanen ja Jyväsjärven ranta ei ole enää pelkkä ranta, vaan osa kaupunkirakennetta.

Ryhmän suunnitelmaa Marttunen kuvaa melko maltilliseksi, jossa ominaisinta on tuoda keskusta erilaisilla silta- ja kansirakenteilla Jyväsjärven rannalle. Ranta-alue täyttyy suunnitelmassa elämyksellisillä kortteleilla.

Jyväskaupunki -suunnitelmassa Jyväsjärven ranta ei ole enää pelkkä ranta, vaan osa kaupunkirakennetta.Eetu Hyvönen, Tiia Kilpeläinen, Jyri Marttunen Ida Schmidt Opiskelijoilla ihmisläheinen mittakaava

Arkkitehti, projektipäällikkö Tuija Solin Jyväskylän kaupungista arvioi, että opiskelijoiden suunnittelutehtävä on erittäin ajankohtainen.

– Alueella on merkittävyyttä Jyväskylän ydinkeskustan täydennysrakentamisessa, kun keskustan asukasmäärä aiotaan kaksinkertaistaa. Liikenteen ja maankäytön yhteensovittaminen on erityinen haaste.

Saa nähdä sparraataanko kohta ratikkaa Jyväskyläänkin. Juho Rajaniemi

Solin kertoo yllättyneensä opiskelijoiden hienosta tavasta siirtyä ruutukaava-rakenteesta vapaamuotoisempaan kaupunkirakenteeseen ja kykyyn käsitellä kivasti pientä ihmisläheistä mittakaavaa.

Parikymmentä jyväskyläläistä sparrasi arkkitehtiopiskelijoita suunnittelemaan uutta Jyväskylää.Arvo Vuorela / Yle

Professori Juho Rajaniemi arvioi, että Jyväskylän tavoitteissa on samaa kuin Tampereen keskustan suurissa hankkeissa. Kyseessä on maailmanlaajuinen trendi, joissa kaupunkikeskustojen rooli kasvaa.

– Tampereella Kansi ja areena -hanketta edelsi suunnittelukilpailu, jossa katettiin isompikin alue rautatien kohdalta. Kansi ja areena on valtava, 500 miljoonan hanke. Ratikkaa jo rakennetaan. Saa nähdä sparraataanko kohta ratikkaa Jyväskyläänkin.

Arkkitehtiopiskelijoiden ryhmätöistä tehdään keväällä julkaisu, joka tulee nähtäville Jyväskylän kaupungin internetsivuille.

Maajussin kiusankappaleesta leivotaan rahasampoa – ruokahyönteisistä etsitään uutta suuntaa maatilojen tuotantoon

Yle uutiset - 3 tuntia 10 min sitten
Mistä on kyse?
  • Ammattiopisto Livia pohtii vaihtoehtoja maatilojen sivuvirtojen hyödyntämiseksi ruokahyönteisten ravintona
  • Se voisi mahdollistaa ruokahyönteistuotannon aloittamisen monilla maatiloilla
  • Livian järjestämä Suomen ensimmäine ruokahyönteiskurssi täyttyi hetkessä

Maatalouden sivuvirroista pyritään löytämään aineksia hyönteisten rehuksi. Kiinnostus hyönteisruokaa kohtaan on jatkuvassa kasvussa.

Jos hyönteisille löytyisi sopivaa ravintoa maatiloilla syntyvästä jätteestä, olisi hyönteisten kasvatus helppo ottaa mukaan maatilan tuotantoon. Tuotannon kannattavuus nousee, jos hyönteisten ravinto löytyy omalta tilalta.

Aikaisemmin Luonnonvarakeskus Luke on kehittänyt erilaisia rehuseoksia ruokahyönteisille.

Asiaa pohditaan myös Ammattiopisto Livian Tuorlan koulutilalla Kaarinan Piikkiössä.

– Oikeastaan ei vielä tiedetä, mikä on kotisirkan tai jauhopukin toukan optimaalista ravintoa. Livian Tuorlan koulutilalta löytyy kaikenlaista maatalouden sivuvirtaa tai jätettä, jota on tarkoitus kokeilla hyönteisten rehuksi. Tässä vaiheessa olemme kiinnostuneita kuorimajätteistä ja salaatinkannoista , kertoo ruokahyönteisiin perehtynyt Jaakko Korpela.

Hän vetää Tuorlassa Suomen ensimmäistä ruokahyönteiskurssia, joka täyttyi hetkessä. Väkeä saapui kurssille eri puolilta Suomea.

Peter Petrelius / Yle

Yli 60 kurssilaisen joukossa on paljon maatalousyrittäjiä. Tämä siitäkin huolimatta, että isännille hyönteiset ovat perinteisesti olleet kiusankappaleita, ei tuotantoeläimiä.

Livian opettaja Paula Kohijoki on kurssilaisista innoissaan. Hän uskoo, että kurssilla löytyy sopivia malleja niille, jotka aikovat ottaa hyönteiset mukaan maatilan tuotantoon.

Peter Petrelius / Yle Lämmintä ja kosteaa

Ruokahyönteisten kasvatus ei ole tähtitiedettä. Jaakko Korpelan mukaan tärkeintä on lämpö ja kosteus. Olosuhteiden pitää olla kuin tropiikissa.

Jatkuva kosteus tuo tietysti haastetta kasvattamon rakentamisessa. Tuorlan upouusi kasvattamo on rakennettu konehallin sisälle, ja tila on vuorattu ruostumattomalla teräksellä.

Kevääseen asti jatkuvalla kurssilla keskitytään kotisirkkoihin ja jauhopukkiin. Näitä myös kasvatetaan Tuorlan hyönteiskasvattamossa. Paula Kohijoki toivoo, että Tuorla avointen ovien päivänä koululla olisi myytävänä kurssilla tehtyjä hyönteisherkkuja.

Maa ja metsätalousministeriö salli hyönteisten kasvatuksen ja myynnin ravinnoksi alkusyksystä. Hyönteisalan toimijoille perustettu oma yhdistys aloitti toimintansa marraskuussa.

Ajatuskoetta Oulun ja pohjoisen olympialaisista – uutta valmistelua ei voi aloittaa liian aikaisin

Kaleva - 3 tuntia 12 min sitten
Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) on viime vuosina korostanut hillityn rakentamisen kisoja. Toisiko tämä Suomelle, Oulullekin mahdollisuudet pohjoisen talviolympialaisiin?

Miksi 75 kieltä taitaneesta miehestä kertovan ohjelman nimi on englanniksi?

Kaleva - 3 tuntia 12 min sitten
Tarina on erikoinen. Se kertoo 75:tä kieltä puhuneesta saksalaisesta Georg Sauerweinista.

Yllättäen sivuroolien konkarit hoitavat homman Quentin Tarantinon tyylikkäimmässä elokuvassa

Kaleva - 3 tuntia 12 min sitten
Kriitikko Pekka Eronen valitsee kolme perjantain kiinnostavinta tv-elokuvaa.

Virolainen kirjallisuudentutkija: "Saksalaisviha oli keskeistä virolaisten identiteetissä"

Yle uutiset - 3 tuntia 27 min sitten

Se on kauhean ironinen tarina, sanoo kirjallisuudentutkija Sirje Olesk.

Tarinan päähenkilö on Viron kansallisrunoilija Lydia Koidula. Yhteiskunnallisesti aktiiviset tytär ja isä, lehtimies ja kirjailija Johann Voldemar Janssen, ovat Viron 1800-luvun kansallisen heräämisen ruumiillistuma. Isä teki sanat Viron kansallislauluun ja tytär Mu isamaa on minu arm -lauluun, jota Virossa usein ehdotetaan kansallislaulun tilalle, kuten Suomessa Finlandiaa.

Koidula on edelleen Viron kansallistunteiden kuningatar, mutta hän itse kuoli vieraalla maalla uupuneena ja pettyneenä.

Koidula avioitui baltiansaksalaistuneen vironlatvialaisen Eduard Michelsonin kanssa. Michelson ei perustanut Viron kansallisesta herätyksestä eikä edes puhunut viroa.

Pariskunta muutti Michelsonin lääkärintyön takia Kronstadtin sotilastukikohtaan Pietarin lähelle. Mies halusi vaimostaan pelkän kotiäidin, ja Koidula katosi kansallisen heräämisen parrasvaloista.

Hän kuoli rintasyöpään vuonna 1886. Lapsista elossa oli kaksi tytärtä. Isä hankki heille koulutuksen venäläisten aatelisneitien hienossa koulussa, pietarilaisessa Smolnan insituutissa, Sirje Olesk kertoo.

Koidulan tytärten juuret katkesivat

Vuonna 1917 Venäjän vallankumouksessa kaikki romahti. Isän keräämät säästöt olivat poissa. Vuonna 1921 Hedwig kokeili palata Viroon. Isä oli kuollut ja Anna-sisar lähtenyt Pariisiin opiskelemaan jo ennen vallankumousta.

Itsenäistyneeseen Viroon palasi Venäjältä parikymmentä tuhatta virolaista, mutta maahan pyrkijöitä ei oltu avosylin vastassa. Kansallissankariäiti olisi epäilemättä auttanut, mutta Hedwigillä ei näytä olleen mitään käsitystä äitinsä merkityksestä. Ilman sukulaisia Viroon ei ollut asiaa.

– Tytär ei tiennyt, mikä oli ollut hänen äitinsä tyttönimi. Äidinisästä hän osasi sanoa vain, että tämä oli julkaissut sosialistista lehteä Tartossa. Sukulaisia ei löytynyt isänkään puolelta. Se on minusta kovin kummallista, sanoo Olesk.

"Olen venäläinen"

Virolaislehti löysi Annan Italiasta 1930-luvulla. Kansallisuutta kysyttäessä hän vastasi olevansa venäläinen, kertoo Postimees-lehti toissavuotisessa artikkelissaan. Virossa kuitenkin innostuttiin: Koidulan tytär piti saada kotimaahan!

– Hän tulikin joiksikin vuosiksi, mutta ei puhunut viroa, ei tiennyt maasta mitään ja oli vaativa. Kun sota alkoi, hän lähti saksalaisten mukana takaisin Eurooppaan, kertoo Olesk.

Anna kuoli Italiassa vuonna 1965. Hedwig oli kuollut Venäjällä toisen maailmansodan aikana. Koidulalla ei ollut lapsenlapsia. Lähimmät nykysukulaiset asuvat Saksassa. He eivät puhu viroa.

Lydia Koidulan ja Johann Voldemar Jannsenin muistopylväs paljastettiin kotitalon edessä Pärnussa vuonna 1924.Viron kansalliskirjasto "Saksaksi kirjoittaneita ei ole olemassa"

Vaikka Koidulan verenperintö on kadonnut, henki elää hänen tuotannossaan.

– Muutamia hänen runoistaan on ollut koulukirjoissa 1870-luvulta asti. Luulen, että on noin 15 Koidulan runoa, jotka kaikki sukupolvet tietävät. Paria niistä lauletaan joka ikisillä laulujuhlilla. Siinä mielessä ne ovat yksi Viron kirjallisuuden tukipylväs, Sirje Olesk kertoo.

Suomen kansallisrunoilija on ruotsinkielinen Johan Ludwig Runeberg. Kansallislaulumme perustuu hänen kirjoittamaansa ruotsinkieliseen runoon. Jos kaksikielinen Koidula ei olisi kirjoittanut isänsä kielellä viroksi, vaan äitinsä kielellä saksaksi, hänestä ei olisi tullut kansallisrunoilijaa.

– Virossa ei haluta ottaa kaanoniin kirjailijoita, jotka eivät kirjoittaneet viroksi. Teillä Suomessa kirjallisuuden kivijalka ovat Snellman, Runeberg ja Topelius. Meillä niitä, jotka kirjoittivat saksaksi, ei ole olemassa, Olesk sanoo.

Kansanperinne talteen PR-nikseillä

Virolainen kirjallisuus alkaa niin kuin muillakin kansoilla: kansanrunoudesta.

– Kielitieteilijä Jakob Hurt aloitti kansanrunouden keräilyn 1880-luvulla. Ja miten? Sanomalehden avulla. Hän kirjoitti yleisen pyynnön ”Viron pojille ja tyttärille: Lähettäkää vanhoja lauluja, sananlaskuja, kaikkea!"

Viron luterilainen kansa oli yleensä käynyt koulua. Yli 90 prosenttia virolaisista osasi kirjoittaa.

– Hurt antoi joka toinen tai kolmas kuukausi lehdessä raportin ja mainitsi nimet. ”Neiti Tamm Puhjan kihlakunnasta, kiitos. Laulut olivat kauniit. Jos lähetätte vielä jotakin, niin sananlaskuja.”

Nimien julkaisu oli ihmisille tärkeää. Niille, joilta tuli paljon aineistoa, Hurt lähetti oman valokuvansa, jonka takana oli omistuskirjoitus. Hänellä oli hyviä PR-niksejä, kehuu Olesk.

"Tere armas Eesti rahvas!"

Hurt sai vastauksia noin 1 400 ihmiseltä. Hän pani kaiken talteen murteisiin kajoamatta, mitään muuttamatta. Näin syntynyt 162 niteen kokoelma on Viron suuren kansanrunousarkiston pieni mutta kova ydin.

Mielsivätkö virolaiset, että Hunt oli keräämässä Viron kansan perinnettä, ei vain kansanperinnettä?

Maaorjuuden vuoksi he olivat yleensä eläneet pienellä alueella. Sukujen elinpiirin rajoittuminen omaan kihla- tai enintään maakuntaan on edelleen luettavissa geeniperimän eroina virolaisten välillä.

He eivät myöskään olleet kutsuneet itseään virolaisiksi, vaan ”maakansaksi”. Baltiansaksalaisille isännilleen he olivat yksinkertaisesti ”ei-saksalaisia”. Uuden nimen oli antanut vasta Jannsen ensimmäisen vironkielisen lehden ensimmäisen numeron tervehdysrunossa vuonna 1857: ”Terre armas Eesti rahwas!”

Opinnot eivät häivyttäneet virolaisuutta

Hurt keräsi runoja aikana, jolloin oli juuri alkanut iso yhteiskunnallinen murros.

– Ihmiset liikkuivat, sai ostaa maata, vaikka se velaksi tehtiinkin. Kartanonomistajat tarvitsivat rahaa ja myivät maata. Sitä ei kuitenkaan riittänyt kaikille. Monet nuoret pojat lähtivät teollisuustöihin Pietariin, Sirje Olesk kertoo.

Pietarissa oli 1900-luvun alussa erittäin iso virolaissiirtokunta. Muuttoliikettä oli myös Tallinnaan ja Narvaan. Rautatiet lisäsivät liikkuvuutta.

–Kylästään lähtenyt nuori mies sai sivistyksen saksaksi ja myöhemmin venäjäksi, mutta perhe ja suku jäivät kylään ja oli se yhteinen kirjakieli. Olen ymmärtänyt, että he tunsivat itsensä virolaisiksi. Poikkeuksia tietysti on, kuten ne Koidulan lapset. Niistä ei ole paljon puhuttu.

Ei Venäjää eikä Saksaa

Kansanrunouden keräilykutsuun vastaaminen saattoi olla osaltaan myös reaktio voimakkaaseen venäläistämiseen, joka Virossa alkoi vuosikymmen ennen Suomea. Koulustakin oli tehty venäjänkielinen neljää ensimmäistä luokkaa ja luterilaista uskonnonopetusta lukuun ottamatta.

– Ne kylissä asuvat ihmiset kuitenkin lukivat lehtiä, ja heille oli tärkeää se vanha perinne. He tunsivat itsensä osaksi Viron kansakuntaa ja osallistuivat sen perinteen keräämiseen, Olesk sanoo

Virolainen ei missään tapauksessa katsellut myöskään länteen, Saksaan.

– Kaikki maa oli kuulunut saksalaisille. Sieltä tuli saksalaisviha. Vuoteen 1940 asti se oli Viron identiteetitiajattelussa keskeinen asia – muinainen vapaustaistelu 1200-luvulla ja Yrjönyön kansannousu 1300-luvulla, Eduard Bornhöhen romaani Kostaja ja Eduard Wilden Kapina moisiossa ja niin poispäin. Aino Kallaskin kirjoitti siitä, miten kauhea saksalaisten ylivalta oli.

.

Sirje OleskAnniina Wallius / Yle Viron kansanrunous on lyyristä

Suomessa kansanrunous synnytti Kalevalan. Elias Lönnrot karsi ja järjesteli keräämiään runoja, ja tuloksessa näkyy hänen omankin kynänsä jälki. Entä Kalevalan innoittamana syntynyt Viron Kalevipoeg-eepos, Kalevinpoika?

Sirje Olesk sanoo, että asia pitäisi tarkistaa, mutta hänen näppituntumansa on, että Kalevipoeg on vain alle kolmanneksen verran kansanrunoutta.

Muu on Friedrich Reinhold Kreutzwaldin Saksan romanttisessa hengessä luoma traaginen romanttinen tarina sankarista, joka kuolee lopuksi, Olesk summaa.

– Suomalaisessa kansanrunoudessa on kertovia lauluja. Virolaiset laulut ovat niin lyyrisiä, niin lyyrisiä. Meillä on hyvin vähän eeppisiä lauluja. Kalevipojan juonen on keksinyt Kreutzwald, ja väliin hän on ottanut ehjää kansanrunoutta, jossa ei tapahdu mitään.

Viroonkin eepos, koska Suomellakin oli!

Kalevipoeg ei ollut Kreutzwaldin ajatus. Idean isä oli baltiansaksalainen Viron-ystävä ja kirjallisuudentuntija Georg von Schultz-Bertram, jonka tyttären perhe asui Suomenlinnassa.

Hän toi Viron oppineiden seuran eli Gelehrte Estnische Gesellschaftin kokoukseen Kalevalan ensimmäisen painoksen, Sirje Olesk kertoo.

– Siitä innostuttiin, ja päätettiin, että Virossakin pitää kirjoittaa eepos. Miksipä ei, kun Suomessakin oli!

Kirjoittajaksi piti tulla oppineiden seuran perustajan Friedrich Faehlmannin. Hän ei kuitenkaan ehtinyt pitkälle.

– Hänen kuolemansa jälkeen seura sanoi Kreutzwaldille, että ”nyt sinä”. Kreutzwald yritti vastata, ettei osannut suomea. Hän oli lukenut Kalevalaa vain saksankielisenä käännöksenä. Se ei ymmärtääkseni ollut kovin hyvä.

Kristjan Raud: Nukkuva Kalevinpoika (1933)Tarton taidemuseo "Vapaus" ei käynyt sensuurille

Faehlmann oli ajatellut Kalevinpojasta proosateosta. Kreutzwald päätyi samaan runopoljentoon, trokeeseen, kuin Kalevalassa.

Kun teos valmistui, sensori ei hyväksynyt sitä. Tekstistä poistettiin sellaiset sanat kuin ”priius”, ”vapaus”. Kreuzwald oli jo aika murheellinen, Sirje Olesk kertoo.

Painatusta harkittiin Suomessa, jossa sensuurin ote oli löysempi. Ratkaisuksi löytyi kuitenkin tiede: ensimmäinen painos tehtiin Oppineiden seuran vihkoina. Teksti oli rinta rinnan viroksi ja saksalaisena käännöksenä. Koska vihkot esiteltiin kielitieteenä, sensori salli julkaisun.

Tasavalta nosti Kalevinpojan kunniaan

Sivistyneistö kiinnostui Kalevinpojasta ulkomaita myöten, mutta se oli liian kallis levitäkseen Virossa kansan parissa. Kuopiossa teetetty kansanpainos sai vähän enemmän menekkiä, mutta todella onnisti vasta kymmenen vuotta myöhemmin, kun Kreutzwald kirjoitti runoista proosakertomuksen.

– Kun Virosta tuli itsenäinen tasavalta, Kalevipoeg nousi kunniapaikalle kouluissa, ja se on edelleen elävä perinne. En tosin tiedä, kuinka moni tänä päivänä on sitä rivi riviltä lukenut, Sirje Olesk sanoo.

Kalevinpoikaa pitää hengissä myös se, että Viron maalaustaide ja muu kulttuuri ovat ottaneet siitä paljon aiheita.

Koskelan Jussi ja Vargamäen Andres

Kalevinpojan loppu, jossa luvataan Kalevin kerran palaavan ja tuovan virolaisille onnen, saattaa olla virolaisten parhaiten muistama kirjallisuussitaatti. Sitä lainasivat myös itsenäisyysjulistuksen kirjoittajat vuonna 1918.

Todennäköisemmin ykkössitaatti on kuitenkin sukua Suomen tunnetuimmalle romaanin avaukselle: "Aluksi olivat suo, kuokka ja Jussi". Väino Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanin Koskelan Jussilla on virolainen hengenheimolainen. Hän on A. H. Tammsaaren Totuus ja oikeus -romaanisarjan Vargamäen Andres, joka raivaa korpeen omaa tilaa maaorjuuden jälkeen.

Sarjassa on viisi romaania. Niiden tekstistä muistetuin on yksi lause: "Tee tööd ja näe vaeva, siis tuleb ka armastus." "Tee työtä ja näe vaivaa, niin tulee myös rakkaus."

1900-luvun alussa tuli iso murros

Sirje Olesk painottaa, ettei varhainen Viro rakentanut kirjallisuuttaan vain kansallisen heräämisen aikaiselle perinteenkeruulle ja tuotannolle. Hyvin tärkeä oli myös 1900-luvun alussa perustettu Noor Eesti, "nuori Viro".

– Aika kai oli sopiva. Tuli iso kulttuurin murros. Koidula on rakas, mutta hän on… miten sen sanoisin… vähän kuin lapsuudesta. Viron kirjallisuuden kaanon alkoi Gustav Suitsista, Friedebert Tuglasista ja Anton Hansen Tammsaaresta.

Nuorten kirjailijoiden liikkeellä oli paljon yhteyksiä Suomeen. Suits opiskeli Helsingin yliopistossa ja hänellä oli suomalainen vaimo, josta tuli Tarton yliopiston ensimmäinen suomen kielen lehtori.

Vallankumouksellinen Tuglas pakeni vuoden 1905 kuohunnan jälkeen Suomeen, asui väärillä passeilla eri puolilla Eurooppaa eikä palannut Viroon ennen vuotta 1917.

– Minä olen aina ihmetellyt sitä keisarin Venäjää loppuvuosina. Tuglas ja Suits saivat aika vapaasti julkaista lehtiä ja kirjoja Virossa, Olesk sanoo.

"Mahtuuko Totuus ja oikeus nuorten ajatusmaailmaan? Nuoret pääsevät koulusta lukematta Tammsaaren teoksia", suri Maalehden lööppi Viron satavuotisjuhlien kynnyksellä.Anniina Wallius / Yle Elämäniloa ja erotiikkaa

Viron kirjallisuuden seuraava keskeinen luku on Siuru-ryhmä, joka perustettiin aivan itsenäisyyden kynnyksellä. Siurulaisia olivat muun muassa maanpaosta palannut Tuglas ja virolaistunut suomalaiskirjailija Aino Kallas.

– Siuru oli hyvin elämäniloinen ja eroottinen, kaukana sotakuvitelmista. Vasta 1920-luvun toisella puoliskolla alettiin kirjoittaa Saksan vaikutuksesta ekspressionismia. Tänä päivänä Siuru on teatterissakin taas muodissa, Olesk kertoo.

Oma tärkeä osansa Viron kirjallisuudessa on ollut Neuvostoliittoa paenneilla ulkovirolaisilla, jotka perustivat Ruotsissa kustantamoja.

– Sieltä tuli kirjailijoita, joiden työ on jäänyt elämään. Ilmeisesti ensimmäisen polven kulttuuritarve ja -halu ovat aina vahvoja ja voima iso.

Laulu ja runo kuuluvat yhteen

Myös vanha kansanperinne elää uusien lauluntekijöiden kautta. Monet käyvät kansanrunousarkistossa etsimässä inspiraatiota. Jo 1970-luvulla nousi folkloristisia yhtyeitä, kun tiedostettiin viron kielen olevan vaarassa, Olesk kertoo.

Helsingin yliopistossa opettava Olesk puhuu suomalaisopiskelijoilleen usein Viron runoudesta.

– He sanovat, että "onpa kiinnostavaa; täällä Suomessa ei koskaan lueta runoja". On Suomessakin laaja runousperinne, mutta Virossa runoja on luettu ja opeteltu ulkoa kouluissa. Meillä on aina sanottu, että Viron runous on parempaa kuin proosa. Laulu ja runo kuuluvat jotenkin yhteen.

"Maan päällä paikka yksi on, niin pyhä, armas, verraton..."

Virossa oli vahva riimillisen runon perinne pitempään kuin Suomessa, ja riimillinen runo on helppo muistaa ulkoa. Toisaalta se tekee virolaisten runojen suomentamisesta vaikeaa: Oleskin mukaan monet suomalaiset sanovat, että loppusoinnut saavat ne käännettyinä kuulostamaan iskelmiltä, kevyiltä.

Tätä pääsee itse kukin arvioimaan, kun Suomessa ilmestyy alkusyksystä Lydia Koidulan kaikkien aikojen ensimmäinen suomenkielinen runokokoelma. Tähän saakka häneltä suomennettu vain kourallinen yksittäisiä runoja.

Yksi käännös on juurtunut Suomeen Hilja Haahden suomennoksena: "Maan päällä paikka yksi on, niin pyhä, armas, verraton..." Tulevasta runokokoelmasta voi maistella, miltä Äidin sydän -runo tuntuu ilman on–verraton-tyyppistä loppusoinnuttelua.

Lue myös:
Historioitsija Enn Tarvel: "Viron itsenäisyys oli ihme"

Folkloristi Marju Kõivupuu: "Mitä muuta virolaiset olisivat voineet kuin laulaa?"

Historioitsija Andres Adamson: "Viro oli taloudellisesti Suomea vahvempi"

Miksi Viro juhlii itsenäistymistä melkein kolme vuotta?


Lauantaina Viron Suomen-suurlähettiläs Margus Laidre:
"Suomalaisten ja virolaisten nykysuhteista puuttuu syvyys"

Suomen Kuvalehti: Entiset opiskelijat syyttävät Tampereen yliopiston silloista professoria ja opettajaa seksuaalisesta häirinnästä

Yle uutiset - 3 tuntia 29 min sitten

Tampereen yliopiston entiset teatterin ja draaman tutkimuksen opiskelijat syyttävät opettajaansa seksuaalisesta häirinnästä. Suomen Kuvalehden mukaan ryhmä opiskelijoita on koonnut muistion vuosituhannen vaihteessa tapahtuneesta häirinnästä.

Opiskelijat pitivät sopimattomina esimerkiksi opettajan pitämiä harjoituksia, joissa opiskelijoiden piti näytellä raiskausta. Kaksi opiskelijoista kertoo tapahtumista lehdelle omalla nimellään.

Opiskelijoiden mukaan teatterin ja draaman tutkimuksen silloinen professori Panu Rajala ei puuttunut opettajan käytökseen pyynnöistä huolimatta, vaan syyllistyi itsekin häirintään. Myös opetusteatteriproduktioon osallistunut ammattinäyttelijä kouri opiskelijan rintoja.

Rajala sanoo lehden haastattelussa, että teatterialan opetuksessa ei voi saavuttaa täydellistä nuhteettomutta ja että hän on saattanut vähätellä opiskelijoiden esiin tuomia ongelmia.

Syytösten kohteena oleva opettaja on sama, jonka vuosia jatkuneesta seksuaalisesta häirinnästä Helsingin Kallion ilmaisutaidon opiskelijat kertoivat STT:lle viime marraskuussa. Tamperelaiset opiskelijat arvioivat, että Kallion lukion myöhemmät tapahtumat olisi voitu ehkä estää, jos professori Rajala olisi puuttunut opettajan toimintaan jo 2000-luvun alussa Tampereella.

Mies lopetti opettamisen Tampereella kevätlukukauden 2001 jälkeen. Kallion lukiossa hän jatkoi vuoden 2017 loppupuolelle asti.

Rajala lähti virkavapaalle 2002 ja luopui myöhemmin professuurista. Teatterin ja draaman tutkimuksen pääainekoulutus on lakkautettu.

Sivut

Tilaa syöte alakulju.net syötteiden kerääjä